Kapua Tadžikistan 2025: haaveet todeksi vuoristopolulla

Oli synkkä ja myrskyinen yö… tai no, oikeastaan ihan tavallinen joulukuinen ilta. Istuttiin vaimon kanssa autossa, ja päätettiin kokeilla uusia keskustelukortteja, kun radiosta tuli jo toistamiseen se sama renkutus. Korttipakasta nousi kysymys: ”Mistä sellaisesta haaveilet ja unelmoit, jota et ole vielä päässyt toteuttamaan?” Hetken pohdinnan jälkeen tokaisin, että olisi mahtavaa lähteä viikon vaellukselle jonnekin korkealle vuoristoon – korkeammalle kuin koskaan ennen.

Vaimoni, joka on ollut mukana Taksvärkki ry:ssä, katsoi minua ja sanoi: ”Oletko kuullut Kapuasta, jossa vuoristovaellukseen yhdistetään  hyvän tekeminen ja muiden auttaminen?” Myönsin tietämättömyyteni, ja pian huomasimme selaavamme Kapuan sivuja. Tämän vuoden kohde: Tadžikistan. Seikka on saletti! Pikainen googlaus paljasti upeat vuoristomaisemat ja ripauksen neuvostoarkkitehtuuria – juuri sitä, mistä olin aina haaveillut.

Olen pitkään ollut kiinnostunut entisistä neuvostotasavalloista, mutta nykyinen maailmanpoliittinen tilanne on tehnyt matkustamisesta niihin haastavaa. Nyt Kapuan kautta voisin yhdistää kaksi unelmaani: vaeltaa korkealla vuoristossa ja tutustua mystiseen Keski-Aasiaan.

Mutta hetkinen, meillä on kotona yksivuotias poika. Voisinko todella ajatella olevani erossa hänestä lähes kaksi viikkoa? Myöhemmin joulun pyhinä tartuin sattumalta Susanna Ylisen ”Lapsiperheen retkeilyoppaaseen”, jossa hän muistutti, että hyvinvoiva vanhempi on hyvä vanhempi. Ei vanhemmuus tarkoita seikkailuista luopumista. Tämä oli vaimon kannustuksen lisäksi juuri se tsemppaus, jota tarvitsin.

Tämähän muuttuu todeksi, mahotonta meininkiä! Kapua Tadžikistan 2025, täältä tullaan. Tiedossa on henkeäsalpaavia maisemia, uusia ystäviä, tutustumista rikkaaseen kulttuuriperintöön sekä mahdollisuus tehdä hyvää ja kuulla puhuttelevia tarinoita paikallisjärjestöjen toiminnasta. Olen varma, että tästä seikkailusta ei tule puuttumaan naurua, itkua, hikeä eikä ehkä muutamaa rakkoa jaloissa.