Jälkiviisautta ja vinkkejä seuraavalle reissulle

Olen kirjannut tähän muutamia huomioita (erityisesti vaellusvarusteista), joista voi olla hyötyä muille uusvanhoille vaeltajille, kaikkea kun ei tarvitse aina oppia kantapään kautta. Huomasin itse, että tällä reissulla ei paljon auttanut se, että olin ollut 70-80-luvuilla innokas partiolainen, asunut vuoden alppivaltiossa, vaeltanut Lapissa ahkerasti 90-luvulla sekä taistellut läpi useamman täysmaratonin pahalla sisulla tai pyhällä hengellä ja heikolla valmistautumisella. Jos nyt lähtisin valmistautumaan vuoristovaellukseen keski-ikäisenä ylipainoisena naisena, panostaisin enemmän muuhun kuin hiilihydraattitankkaukseen ja mentaalipuoleen. Harjoittelisin aivan eri intensiteetillä, ensinnäkin todella painavan päivärepun kanssa ja tarpeeksi pitkäkestoisia (joista osa lähdön lähestymistä kohden vähintään kolmen tunnin kestoisia) vaelluksia, myös pitkiä ylämäkitreenejä. Kävisin myös useammalla harjoitusvaelluksella, myös yön yli kestävillä, jotta voisin koeponnistaa varusteita ja mm. pakkaamiseni logistiikkaa.

Saimme erinomaisen ja kattavan varustelistan matkanjärjestäjältä, jossa painotettiin sitä, että vuorilla liikuttaessa vaatteet tuli valita kahden periaatteen mukaan: keveys ja toimivuus. Varusteiden tuli olla laadukkaita, kevyitä, luotettavia ja toimia ääriolosuhteissa. Laadukkaat vaatteet ja varusteet takaisivat lämpimänä ja kuivana pysymisen. Vaellusvaatteissa ja -varusteissa on tapahtunut huima kehitys sekä laadun, toimivuuden että hinnan suhteen. Ennen pärjättiin mustilla Kontio-kumisaappailla ja vaikka minkälaisilla virityksillä, matkanjärjestäjän lista oli aivan toisesta maailmasta ja löi aluksi ällikällä. Koko ajan kuitenkin korostettiin onneksi sitä, että kyseessä olivat esimerkit ja jokainen sovelsi listaa itselleen sopivalla tavalla. En kopioi listaa tähän, vaan käyn lähinnä läpi omat onnistumiseni ja ne asiat, jotka teen ensi kerralla toisin. Mainitsen ohessa myös muutaman merkin, mutta tästä mainostamisesta en hyödy mitenkään eli kyseessä ei ole kaupallinen yhteistyö.

Mikä meni nappiin?

Akillesvaivat/-teippaus: Ikään liittyen toinen akillesjänteeni alkaa olla aika kaluttu. Kävin fysioterapeutilla ennen reissua ja sain hyvät ohjeet kinesioteippaukseen. Muokkasin ohjeita luovasti ja vahvistin intuitiivisesti kinesioteippausta urheiluteipillä, oireet vähenivät vaelluksen edetessä ja onnekseni akillesjänteestä ei tullut ongelmaa. Manangissa olevassa Manang Aid-postissa olevassa apteekissa ei ollut urheiluteippiä, joten sitä ja kinesioteippiä on hyvä varata reilusti mukaan, jos kroppa on lahoavaa sorttia.

Aurinkolasit: Ostin aurinkolaseiksi Stadiumista muutaman kympin hintaiset omien silmälasien päälle menevät lasit, joissa oli leveät sangat suojaten myös sivusta. Loistohankinta, ei tarvinnut pelata vahvuuksilla olevien aurinkolasien ja silmälasien kanssa.

Juomapullot: Uskoin myös kokeneempia ja hankin kaksi litran Nalgene-pulloa, jotka kestävät kiehuvaa vettä. Lämmittämättömässä huoneessa pakkaskelillä oli ihana sujauttaa kuuma Nalgene-pullo makuupussiin illalla nukkumaan mennessä. Korkit oikeasti pitävät eikä vesivahinkoja tullut. Lisäksi korkissa oleva pidike mahdollisti pullon kuljettamisen repun kantohihnassa karabiinihaan avulla ja sain jopa juotua matkan varrella ilman, että jouduin irrottamaan pulloa.

Kirja: Kirjan jätin suosiolla hotelliin säilytykseen enkä kertaakaan reissun aikana sitä kaivannut.

Käsineet/rukkaset: Otin mukaan mm. nahkarukkaset, jotka valikoituivat käyttööni kylmissä olosuhteissa ja olivat riittävän lämpimät.  Mitään ihmeellisiä erikoiskuorirukkasia ja muita korkean teknologian käsineitä ei meidän reissulla tarvittu, tosin kertaakaan ei satanut.

Makuupussi: Hankin netin kautta ranskalaisesta retkeilykaupasta erinomaisen Marmotin untuvapussin, joka osoittautui reissussa kullanarvoiseksi. Onneksi uskoin ohjeita siitä, että makuupussin oli syytä olla laadukas.  Strategiset mitat mun pussilla ovat: Paino 1160 g, extreme: -32ºC, limit: -12ºC ja comfort: -6ºC.

Pakkauspussit: Monenlaiseen pakkaukseen erinomaisia pusseja ovat uudelleensuljettavat ns. zip lock-pussit eli ennen vanhaan näitä sanottiin ”Minigripeiksi”. Tässäkin on menty eteenpäin, itse ostin tuplasululla olevia Coopin pusseja Prismasta ja äsken googlatessani huomasin, että niitä olisi löytynyt jopa kokoon 5 litraa saakka.

Pitkä latausjohto: Pistorasiat sijaitsivat eriskummallisissa paikoissa, joten puhelimen pitkä latausjohto oli ehdoton varuste. Pistorasiat olivat välillä hetkuvia ja löysiä, joten haava- tai urheiluteippi oli välillä tarpeen lataamisessakin. Kuvassa sekä varavirtalähteessä että otsalampussa turhan lyhyet johdot.

Reppu: Panostin hyvään päiväreppuun, jonka mittasuhteet tuntuivat sopivilta ja reppu istui hyvin. Molemmilla sivuilla oli sivutaskut, joihin mahtui mm. Nalgenen juomapullo. Reppua en itse uskaltaisi ostaa sovittamatta.

Vaelluskengät: Ostin hyvissä ajoin varrelliset Haltin vaelluskengät Prismasta ja käytin niitä kuukausia etukäteen. Kengän lesti oli tarpeeksi leveä, salli jalan turpoamisen ja alamäissäkään ei tullut pulmia. Toisilla oli useammat kengät, kevyemmät lenkkarit vaelluksen alussa, mutta itselleni oli aivan sopiva ratkaisu köpötellä koko reissu samoissa vaelluskengissä.

Vaellussauvat: Ostin teleskooppivaellussauvat Lidlistä halvalla. Ne toimivat erinomaisesti, säätäminen ylä- ja alamäissä oli helppoa.

Vyölaukku eli englanniksi fanny pack: Vyölaukku oli toimiva ratkaisu, koska kaikki rahaliikenne hoidettiin vaelluksella käteisellä. Lisäksi oli näppärää, kun käden ulottuvilla oli muuta tarvittavaa, kuten käsidesi, nenäliinat ja kännykkä. Tauoilla ja majapaikoissa oli rennompaa jättää reppu pois selästä hiostamasta, kun käteistukut kulkivat vyölaukussa mukana.

Rakonesto: Sain kokeneelta alppijuoksijalta vinkin NOK-nimisestä suojavoiteesta, joka estää hankaumia ja rakkoja. Rasvasin jalat vaelluksen aikana joka aamu NOK:lla. En teippailut jalkoja mitenkään rakkojen tai hankautumien pelossa ja ainoa rakko tulikin rutussa olevasta liian isosta sukasta, joten tätä NOK:ia voin suositella kaikille.

Vessapussi: Kuljetin repussa irrotettavaa vessapussia, jossa oli vessapaperia, kosteuspyyhkeitä ja käsidesiä. Vessapussi oli hyvin käytännöllinen, jälkeenpäin valokuvista olen todennut, ettei se ollut kovin esteettinen.

Mitä tekisin toisin?

Fleecehousut: Varusteluettelossa oli tällainen kummajainen, joita en hankkinut. Kuka käyttäisi fleecehousuja, mietin listaa tavatessani. Ollessani taukopaikoilla jääkylmissä makuutiloissa tai vetoisissa ruokasaleissa kaipasin pitkien kalsareiden ja toppahameen sijasta lämpimiä rentoja olohousuja. Päädyinkin hankkimaan matkan varrelta ihanan lämpimät, reilun kokoiset, tekokarvavuoriset Katmandu-merkkiset housut, joista on ollut jo paljon iloa Suomen talvessa. Ratsastustoppahame ei osoittautunut mun jutuksi eikä se tullut valitettavasti edes koekäytetyksi muulin selässä matkatessani.

Katkolahjehousut: Aamulla oli usein viileä, kun lähdimme matkaan. Kun aurinko alkoi paistaa täydeltä terältä ja kipusimme ylöspäin, tuntuivat pitkät lahkeet liialta ja kaipasin shortseja, myös niinä päivinä joina paikallisoppaamme kehotti sonnustautumaan pitkiin lahkeisiin. Jatkossa mukaan lähtevät ehdottomasti vaellushousut, joista saan vetoketjulla lahkeet irti.

Matkapäiväkirja: En jaksanut pitää matkapäiväkirjaa, mikä harmittaa jälkikäteen. Yksi mahdollisesti toimiva ratkaisu olisi voinut olla sanelu/äänitys kännykällä. Jatkossa voisin etukäteen tehdä valmiit täytettävät kupongit, johon oikeisiin kohtiin kirjoitetaan päivämäärä, mistä lähdettiin ja minne mentiin, kauanko matkaan meni, missä pysähdyttiin, majapaikan nimi, sää ja muuta raportoitavaa.

Pakkauspussit/ns. dry sackit: Pakkasin kaikki tavarat vedenpitäviin säkkeihin, myös makuupussille ostin ihan normisäkin, johon makuupussini sain survottua. Ensi reissulla suosin enemmän läpinäkyviä pakkauspusseja tai sitten merkitsen pussien sisällön pussin kylkeen teipillä. Meikäläisen logiikalla kumosin joka aamu ennen majapaikasta lähtöä kaikki tavarat sängylle ja pussittelin siitä sitten kaikki uudestaan, helpommallakin olisi voinut päästä.

Tauko-, suihkukengät: Otin mukaani vanhat kevyet ja kulahtaneet feikkicrocsit, joissa ei ollut enää ”renksuja” eli remmejä kantapään yli. Ensi kerralla mukaan ”renksulliset”, jotta saan crocsit roikkumaan reppuun taukoja varten. Varvastossuja en ottaisi, majapaikkojen vessojen lattia oli usein likainen ja litimärkä (ainakin paikalliset eli oppaat ja kantajat eivät käytä paperia vaan pesevät vedellä ja voipi olla, että oli siellä lattialla välillä muutakin nestettä). Crocsien on hyvä olla tarpeeksi isot, että villasukat mahtuvat iltaisin niihin.

Tiikerisalva ja Bepanthen: Nämä joka paikan taikarasvat uupuivat muuten täysin yliampuvasta matka-apteekistani, se oli virhe. Onneksi ryhmästämme löytyi paremmin varustautuneita kapuajia.

Urheilukello: Ostin mainoksen uhrina mielestäni hyvännäköisen urheilukellon, joka ei teknisesti ollut kovin häävi vaan mm. näytti matkan aikana kilometrit reilusti yläkanttiin. Olisi ollut kiva seurata kunnon urheilukellosta matkan pituutta ja nousukorkeuksia, joten kello lähtee vaihtoon ennen seuraavaa reissua.

Vaellussukat: Ostin ihania merinovillaisia kotimaisia Sukkamestareiden sukkia, joita en sisäänajanut/kokeillut tarpeeksi etukäteen. Koska sukkien kokojen ”välitys” on reilu (39-42), tuntui osa sukista liian isoilta ja ruttaantui ns. alussukista huolimatta. Jatkossa ehdottomasti napakammat sukat, ehkä koossa 39-40.

Varavirtalähde: Varavirtalähteen valinnassa unohdin perusperiaatteen keveydestä. Jatkossa otan mukaan kevyemmän varavirtalähteen ja luotan siihen, että 10 000 mAh riittää.

Valokuvat/videot: Meitä oli iso ryhmä ja usein kaikki halusivat ottaa kuvia samoissa paikoissa. Itse jätin usein ottamatta ja ajattelin, että saan sitten kuvia muilta. Osa ryhmästämme on jakanut kuvia muidenkin käyttöön, mutta jatkossa ottaisin silti ehdottomasti enemmän itse, meistä jokainen näkee asiat kuitenkin vähän eri perspektiivistä. Ottaisin myös selfieitä, jotka eivät ole ollenkaan luontevia mulle ja jäävät siksi ottamatta. Matkalla muiden ottamat videot ovat aivan mielettömän hyviä, sitäkään en tällä matkalla ymmärtänyt, mutta ensi kerralla olen tässäkin viisaampi.

Kiitollisena huikeista, ikimuistoisista kokemuksista, kaikesta oppimastani ja ihanista uusista ihmisistä tähyän jo kohti seuraavaa seikkailua…