Plan Bolivia

Aamumme alkoi pirteästi toppatakeissa hotellimme aamiaispöydässä, kuten jo aikaisempinakin aamuina. Aikaerosta ei olla vielä toivuttu, sillä ensimmäiset aamuvenyttelyt ja FB -päivitykset tehtiin jo kukonlaulun aikaan, tosin nukkumaankin mentiin illalla jo seitsemän pintaan.

Matka Planin toimistolle oli kuulemma lyhyt, mutta bussi kierteli mutkaisia katuja yli puoli tuntia, ennen kuin saavuimme kohteeseemme. Bolivialainen liikennekulttuuri tuli erittäin tutuksi bussin jumittuessa mutkaan vastaantulevan minibussin tukkiessa tien kokonaan. Etelä-Amerikkalainen machomies ei tietenkään voinut antaa periksi ja peruuttaa, varsinkaan kun bussi oli täynnä naisia kamerat valmiusasemassa suomalaisittain erikoista tilannetta kuvaten. Tilanne ratkesi poliisin tultua paikalle, jolloin minibussin äänekäs kuski joutui vastentahtoisesti peruuttamaan ja antamaan tietä isolle turistibussillemme.

Päivä oli erittäin mielenkiintoinen ja antoisa. Mielenkiinnolla jään odottamaan sitä, että näemme itse hankkeisiin osallistuvia lapsia vanhempineen.Päivä kului mielenkiintoisesti kuunnellen esityksiä Planin toiminnasta Boliviassa. Toiminta vakuutti teoriassa täysin ja kysyttäessä ovatko projektinvetäjät tyytyväisiä tuloksiin, oli vastaus painokas SI. Vaikka espanjaa meistä ei moni ymmärräkään, viesti meni perille, sillä esiintyjien olemukset olivat täynnä ylpeyttä tekemästään työstä sekä saavutetuista tuloksista. Pääsimme myös itse osallistumaan esitykseen, jonka avulla havainnollistettiin paikallisen lukutaidottomillekin sopivan neuvolakortin täyttämistä ja tulkitsemista. Vauvaa esittänyt Johanna oli niin lupaavasti kehittynyt 9-kuukauden ikäinen lapsi, että sai pisteitä kasaan riittävästi päästäkseen edistyneelle tasolle: ei siis huolta Minnan Johanna-vauvalla.