Matkalla kotiin

Saavuimme tuttuun hotelliin Kathmandun vilskeeseen. Samasta paikasta alkoi seikkailumme ja tänään se päättyi. Tuntui, että saapumispäivän ja lähdön hetkien välissä ehti tapahtua paljon. Jokainen meistä kapuajista käy tällä hetkellä monenlaisia tunteita ja kokemuksia läpi.

Aamupalan jälkeen pääsimme vielä kaupunkikierrokselle ja olimme onnekkaita, että satuimme näkemään muun muassa ”lama tanssin”. Traditio toistuu kahdentoista vuoden välein Nepalissa ja oli suuri kunnia päästä seuraamaan väkevää perinnettä läheltä. Maailman suurimman stupavierailun ja Monkey Tempel- kierroksen jälkeen sekä viimeisen yhteisen lounaan jälkeen bussi suuntasi vilkkaiden katujen läpi kohti lentokenttää. Kotiinlähtö konkretisoitui, sillä kadotin lähes ajantajun ollessani vuorilla. Halusin tarkoituksella elää joka aistilla ja hetkessä omaa Kapuan matkaani.

JOTAKIN SINNE JÄI

Kenties sydämestä jokin, joka herätti yhtä aikaa iloa kotiinpaluusta, mutta Nepalia oli yhtä vaikea jättää taakseen. Kukin tahollaan käsittelee ja prosessoi tätä hienoa reissua, joka näytti vain pintapuolen sitkeän ja kauniin kansan maailmaa. Sitä maailmaa janoan kenties vielä lisää, sillä vaikka lähdenkin, niin Himalajan vuoristo siintää ihon alla. Kaikkien kauniiden ihmisten hymyt, väkevät muljahdukset rinnassa nähdessään kurjuutta, mutta vuolasta ystävällisyyttä ja erilaisia Nepalin värejä. Niitä jään ikävöimään yhtä lailla kuin raskaan ponnistelun jälkeistä autuasta onnea.

KIITOS KAPUA

Haluan kiittää tätä kautta kanssa- kapuaja ystäviäni, sillä en ole aina muistanut kertoa kuinka hienoja ja sitkeitä hekin olivat matkallaan. Kiitos meille kaikille, että olimme toisillemme tuki ja turva matkalla. Olimme yksin yhdessä kokemassa ja nyt viemässä kotiin pala Nepalia sekä Kapuaa.

Rakkaudella Nepalille, Olivia Toivanen