Vuorten viisauden kuulee kun hiljentyy

Saavuimme eilen noin kuuden tunnin Jeeppi ajelun jälkeen Pokharaan ja hotellin puhdas sänky sekä lämpö tuntui kieltämättä taivaalliselta.

Illallisen jälkeen kun sänkyyn kaatui pehmeisiin vällyihin, heräsin vasta täydestä unesta aamulla kellon soittoon. Ilmeisen hyvin siis nukutti! :)

Mutta eipä levätä liikaa laakereillamme, -matka jatkuu taas!

Olemme juuri 10h bussimatkalla kohti Kathmandun hotellia ja tässä on hyvin aikaa sisäistää mitä kaikkea on nähnyt, kokenut sekä tuntenut.

Jotenkin parin päivän takainen huiputus  tuntuu utopistiselta, – käytiinkö me siellä ihan oikeasti!?

Väsyneet lihakset kuitenkin muistuttavat vahvasti olostaan, että kyllä käytiin!

On kävelty niin, että jokaisen sporttikello huutaa hoosiannaa rasituksesta ja palautumisen tärkeydestä.

Kontrasti kaikkeen vuorella koettuun on huima mikä pistääkin miettimään mitä kaikkea sitä ihminen o i k e a s t i tarvitsee ja mitä ilman pärjää loistavasti.

Tällä reissulla itselle korostui myös arvostus omasta kehosta ja sen toimivuudesta.

Miten meidän keho sopeutuu ohenevaan ilmanalaan / ympäristöön, kuinka ne väsyneet lihakset vielä jaksavat meitä kannatella ja yleensäkin että on terveet jalat, joilla kuljettaa itseään paikasta toiseen. Kädet, joilla halata läheisiään.

Kaikilla tähän ei ole mahdollisuuksia. Ei Nepalissa eikä edes Suomessa.

Ennen tätä reissua kävin ahkeraan kuntosalilla, jossa oli monesti samaan aikaan pyörätuolissa istuva mies treenaamassa. Samalla kun minä kyykkäsin ja vahvistin jalkojeni lihasvoimaa, pystyi tämä mies vain vahvistamaan omaa ylävartaloaan, jotta voimaa olisi liikkua pyörän voimin eteenpäin.

Muistan hetken vuorilla, kun kävelin ja toivoin niiden viisautta ja opastusta elämään.

Vuori vastasi tavallaan, jonka kuulee ja ymmärtää, kun osaa vain hiljentyä itsensä äärelle.

Kilometrien mittaista pölyistä hiekkamäkeä maltillisesti alaspäin tullessa tuntui ettei matka lopu koskaan. Samalla tajusin että edessä olevat pienet polut symboloivat elämää. Polkuja ja valintoja, joita elämässä tulee eteen ja valintoja on tehtävä itse.

~ Otatko polun joka on pidempi, mutta vaivattomampi vai otatko riskin ja menet lyhyempää ja haastavampaa reittiä toivoen että on perillä nopeammin.

Kiitos vuoret viisaudesta ja muistutuksesta kuinka ihminen on kuitenkin tässä maailmassa pieni ja haavoittuva.

Kohti uusia polkuja!🏔️