Vuorten syleilyssä maailman pahuus unohtuu!

Olen jo vuosia kaivannut takaisin vuorten rauhaan. Edellisestä matkastani on ehtinyt kulua yli kymmenen vuotta ja kaipuu lumihuippujen maailmaan on ollut kova. En tiedä onko koskaan olemassa oikeaa hetkeä mutta juuri nyt minusta tuntuu että olen oikeassa paikassa.

Vaellus Annapurnan läheisyydessä saa mieleni rauhoittumaan ja unohtamaan mitä maailmassa tällä hetkellä tapahtuu. Vuorten jylhyys koskettaa syvälle sieluuni ja saa sydämeni itkemään maailman pahuudesta. Ihmisten julmuus toisiaan kohtaan ilmenee jokapäiväisessä elämässä ja välillä tuntuu ettei enää osata rakastaa ilman tarkoitusperiä. Olemme tilanteessa jossa sodat ovat jatkuvaa arkeamme. Itseäni asia koskettaa todella läheltä puolisoni sukujuurien johdosta. Näemme kuvia tuhosta ympärillämme ja sitä miten sukulaiskansat oppivat vihaamaan toisiaan. Raakuus ja julmuus toista kohtaan on voittanut rakkauden. Täällä vuorten keskellä mietin miten hyvää tekisi valtioiden johtajien tulla tänne Nepaliin ja nähdä luonnon kauneus vuorten keskellä, ehkä sotia olisi siten vähemmän.

Vaellus täällä on myös matka omaan itseeni. Ajatukset kulkevat työuran lähenevästä loppumisesta aina rakkaitteni miettimiseen. Juuri täällä vuorten keskellä kaipuu puolisoani ja muita läheisimpiäni kohtaan korostuu. Olen etuoikeutetussa asemassa kun saan rakastaa ja olla rakastettu, kaikilla ei ole tuota mahdollisuutta tai se on otettu pois jollain julmalla tavalla.

Tänään matkamme jatkui kohti Yak Kharkaa ja 4018 metrin korkeutta.
Päämäärä vakaana mielessämme vaelsimme solien välissä. Kulkiessa aika unohtuu ja samalla tietoisuus vuorien ulkopuolisesta maailmasta. Täällä on hyvä olla, luottaen kanssamatkustajiin.

Muistakaamme että aina ei ole pakko tulla Nepaliin asti vaan rakkauden vuori voi olla myös kotonamme.
Lopuksi lainaan Neon 2 yhtyeen sanoja:
”On onnenhippui siellä täällä
timantteja järven jäällä
Jos sä katsot, niit on kaikkialla
kotona ja maailmalla!”

Ps. Tänään juhlistamme vuorten syleilyssä rakkaan Kapuajamme Olivian syntymäpäivää!

Kirjoittaja: Ari Ruissalo