Kauas on pitkä matka

Kapua2015 Bolivian elämämme luvut jatkuvat: noin 30 tuntia matkustamista, lukuisia isoja ja pieniä pakaaseja, satoja ihmisiä lentokoneissa, kentillä jonottamista, yksi sormi sinne, peukalo tänne, lippuja ja tärkeitä lappuja. Kauas on pitkä matka. USA:n kaoottinen lentokenttäkään ei lannistanut kapuajia, vaan löysimme toisemme jälleen Miami- La Paz koneesta vaikka osa porukasta lähti Lontoossa eri koneella. Meidän 2kerroksinen jumbojettimme aiheutti meissä syvää ihastusta ja pelkoa.. onko ihmisen todellakin tarkoitus lentää niin korkealla ja noin isolla koneella.  Lento lähti puolenyönmaissa ja perillä olimme aamulla seitsemän hujakoilla. Mulla meni lennon iltapalat ja teet aivan ohi, sillä nukuin. Heräsin viideltä ja toivoin että kello on enemmän kuin kaksi yöllä. Onneksi se oli. Kultainen aamuaurinko ja pari pakkasastetta tervetulotti meidät päämääräämme 3,5 kilometrissä. Lentokenttää ympäröivä vuorijono oli kiehtova ja bussimatka alas kaupunkiin häkellyttävä. Väsyneet silmät ahmivat maisemia ja usean kapuajan suusta kuului: ” ei ole todellista, että nyt me ollaan täällä”. Vastassa meitä oli muun muassa suomalainen oppaamme Nora, joka antoi meille luvan lorvailla, nukkua ja levätä koko päivän. Kehoitus tuli tarpeeseen, sillä ryhmäläiset ovat voineet koko päivän vaihtelevasti. Osa on viettänyt päivän vuoteessa kun on ollut niin kurja olo; maha sekaisin, päänsärkyä, öklötystä, heikotusta ja huimausta. Ulkona aurinko paistaa ja Bolivian kevät tuntuu raikkaalta, kieli soljuu korvissa kivasti vaikkakin pienetkin ylämäet (joita täällä piisaa) saa sykkeen koholle ja puuskutuksen aikaiseksi. Pää on tyhjä ja täysi samaan aikaan, ja järkevien lauseiden muodostaminen haasteellista. Väsymys on armoton mutta uskoisin, että kaikkien olo kohenee jos ensi yönä nukkuminen onnistuu. Eli, olemme turvallisesti ja onnellisesti määränpäässämme. Vuoristotautia ja muita ikäviä oireita vastaan taistellaan vedenjuonnin, rauhallisten askelien, kokalehtien ja siitä tehdyn teen voimin. Kun kävein itsekseni kaupungilla peippailemassa, huomasin jälleen mikä vaikutus silmiin katsomisella ja hymyllä on. Ne luovat kontaktin ja jälleen muistaa ettei ole meitä tai teitä, kyllä me kaikki ollaan ihmisiä joten iloitaan erilaisista kulttuureista, kielistä, tavoista, ja erityisesti hatuista!