Paluu Himalajalle

Nuorena opiskelijana matkustin Pohjois-Intiassa ja kaukana siintävä Himalaja veti puoleensa niin, että päädyin Nepaliin. En voinut tuolloin jatkaa vaeltamaan vuorille, mutta päätin palata joskus. Vuosi sitten tajusin, että se on nyt tai ei koskaan kun tämä haave on toteutettava.

Tänään on 5. vaelluspäivä. Saavuimme jo lounaalle Manangiin 3540 m korkeudessa, jossa tulemme yöpymään 2 yötä. Vaelluspäivä oli poikkeuksellisen lyhyt ja helppo, ihan toisenlainen kuin edellinen, joka oli fyysisesti tosi raskas, paljon paljon jyrkkää nousua. Maisemat ovat koko ajan häikäiseviä, ympäröivä Himalajan vuoristo on uskomaton, mutta vaellukseeemme on kuulunut myös vaihtelevia vatsapöpöjä, lyhyitä yöunia, kylmyyttä ja korkeuteen liittyviä oireita kuten ruokahaluttomuutta ja päänsärkyä. On ollut hetkiä, jolloin ainakin jotkut meistä minä mukaan lukien ovat joutuneet tosi lujille, mutta näistä hetkistä on päästy yli – huippuporukkamme huolenpidolla ja tuella.

Täällä oppii myös iloitsemaan pienistä asioista: täällä Manangissa hotellissamme jokaisessa huoneessa on oma vessa ja suihku- josta tulee lämmintä vettä! Huoneet ovat myös siistejä. Ruokailuhuone on oikeasti lämmin, koska kamiina on riittävän iso. Pieniä isoja asioita.

Etenen nöyrästi päivä kerrallaan toivoen, että selviän vaelluksen loppuun- se ei koskaan ole itsestäänselvyys kenenkään kohdalla. Olen jo kiitollinen, että olen selvinnyt tänne asti.

Kannattiko tulla tänne toteuttamaan nuoruutensa haavetta? Ehdottomasti!