Mieli karkaa maailman toiselle puolelle

Vaellusvarusteiden listaus on aloitettu, kavereilta lainakamppeita kyselty, ja netin retki-aiheisiin kirppisryhmiin liitytty. Työnantajan kanssa sovittu kesälomapäivien uudelleen järjestely, rokotteet päivitetty ja passin voimassaolo tarkistettu. Sisäinen tunne on sekoitus pelkoa, innostusta, epäuskoa ja uteliaisuutta.  Syyskuu, ja matka Boliviaan lähestyy.

Varainkeruu tuntuu tällä hetkellä olevan asia, joka rullaa tasaiseen tahtiin kaiken muun elämän rinnalla. Kapua 2015 ryhmä on jo kerännyt yhteiseen hyväntekeväisyyspottiin jo yli 40 000 euroa. Se on paljon rahaa. Minussa herää syvä kunnioitus kanssakapuajia kohtaan, sillä ymmärrän mitä kaikkea jokaisen euron eteen on tehty. Tulevissa Kapua-tapahtumissa on kaikille jotakin, kuten Laamajuoksua,  joogaa, lastentapahtumia, Arja Korisevan konsertti sekä hc-punk keikka. Lue täältä lisää.

Ryhmässä on kuitenkin ehkä havaittavissa pientä kisaväsymystä.  Jokaisella on oma elämä elettävänä, työt tehtävänä, perheet huolehdittavana, harrastukset sekä vapaapäivät nautittavana. Kuitenkaan päivääkään ei mene, etteikö Kapua olisi asiana jotenkin mielessä.

Alkuvuoden päätön tempoilu, riemukas innostus varainkeruusta ja sen rajattomista mahdollisuuksista on maadoittunut.  Jokainen on keskittynyt sellaisiin keräystapoihin jotka tuntuvat itsestä luontevilta. On antoisaa olla mukana projektissa, jossa on yksin mutta kuitenkin vahvasti yhdessä muiden kapuajattarien kanssa. Ei tarvitse pelätä, sillä ikään kuin olisi muiden varjo seurana ja turvana, vaikkei niin olisikaan fyysisesti.

Mietin, mitä olen Kapualta saanut tähän päivään mennessä, kun yhteistä reissua on tamplattu puoli vuotta. Huomaan itsessäni uudenlaista rohkeutta, itsevarmuutta. Olen saanut paljon uutta tietoa, maailmankuvani on laajentunut, kiinnostukseni kehitysyhteistyötä kohtaan lisääntynyt, ja ymmärrän ehkä hiukan enemmän globaaleja syy- ja seuraussuhteita.

Kaiken tämän ohella mieli karkaa maailman toiselle puolelle, ja mielikuvaan siitä kun lähtöaamu valkenee. Mieli vaeltaa matkanteossa,  perille pääsyssä. Siinä kun silmät syövät uusia maisemia, korvat kuulevat vierasta kieltä, iho imee toisenlaista ilmanalaa.

Jos syyskuussa laskeudumme fyysisesti La Pazin lentokentälle,  henkisesti olen jo sinne matkalla. Eli pahoitteluni jos vaikutan hiukan hajamieliseltä, minulla on matkanteko kesken.