Mount Everestin kuningatar tuo toivoa
Mount Everest on ollut monien elokuvien pääosassa. Lähtien vuoden 1953 Everestin valloitus -dokumenttifilmistä (The Conquest of Everest). Siinä kuvataan, kuinka Edmund Hillary ja Tenzing Norgay ensimmäisinä huiputtivat Mount Everestin 29.5.1953.
Etniseltä taustaltaan sherpa Tenzing Norgay oli työskennellyt vuosikausia korkeissa ilmanaloissa. Hän nousi Mount Everestin huipulle yhdessä Edmund Hillaryn kanssa. Kuningatar Elisabet II löi ritariksi kuitenkin vain Hillaryn.
On selvää, etteivät ulkomaiset retkikunnat onnistuisi Himalajan huippujen valloituksissaan ilman paikallisia ammattilaisia. Monesti huiputusten uutisoinnissa isosti esillä ovat vain länsimaiset kiipeilijät.
Nepalilainen Nirmal ”Nims” Purja on pyrkinyt nostamaan esiin nepalilaisten tärkeää roolia kiipeilybisneksessä tekemällä huiputusennätyksiä nepalilaisen tiiminsä kanssa. Tästä kertoo elokuva 14 huippua: Mikään ei ole mahdotonta (14 Peaks – Nothing is Impossible).
Nims Purjan henkilöstä on sittemmin paljastunut erittäin ikäviä piirteitä. Näistä kertoi muun muassa Lotta Hintsa tämän vuoden toukokuussa The New York Timesin artikkelissa (https://www.nytimes.com/2024/05/31/sports/mountaineering-sexual-harassment-abuse-nims-purja.html). Artikkelia seuranneen keskustelun perusteella kiipeilymaailmassa esiintyy yleisesti naisvihamielisyyttä.
Onneksi myös Lhakpa Sherpan tähänastisesta elmäntarinasta on hiljattain saatu nähtäväksi dokumenttielokuva Mount Everestin kuningatar (Mountain Queen: The Summits of Lhakpa Sherpa). Vuonna 1973 syntynyt Lhakpa on ensimmäinen nepalilainen nainen, joka on huiputtanut Mount Everestin (vuonna 2000) ja tullut elävänä takaisin.
Elokuvan traileri (Netflix): https://www.youtube.com/watch?v=0yz5F9WtmsI
Lhakpan polku kohti Himalajan huippuja alkoi jo lapsena: hän kantoi veljensä kouluun joka päivä kahden tunnin matkan. Lhakpa ei tyttönä itse päässyt kouluun, eikä lukeminen ja kirjoittaminen edelleenkään oikein suju. Vuoret kutsuivat häntä voimakkaasti. Kiipeilyretkikuntien kantajaksi ei otettu naisia, joten hän pukeutui pojaksi.
Monien vaikeiden käänteiden jälkeen Lhakpa kiipeää Mount Everestille kymmenennen kerran ja vaikuttaa saaneen elämänsä tasapainoon. Tässä itse vuori on tärkessä roolissa: ”Everest is my doctor. Fix my soul.”
Parasta tässä Mount Everestin kuningatar -elokuvassa on huikeiden vuorikuvausten lisäksi se, että pääsee tutustumaan oman ikäiseni, tiettyyn yhteiskunnalliseen asemaan syntyneen nepalilaisen naisen valinnan mahdollisuuksiin. Myös Kapua-hankkeissa saa kehitysyhteistyökohteisiin tutustumalla paremman kuvan paikallisten elämästä kuin pelkästään trekkaamalla.
Suosittelen sekä Mount Everestin kuningatarta että Kapuaa!
Saa lahjoittaa: https://kapua.fi/osallistuja/anni-annikka-kalliokoski/