Muistan, kun olin pieni ja äitini eräänä iltana neuloi. Siinä oli jotakin kiehtovaa ja kummallista, koska äitini ei ole mikään käsityöihminen. En varmaan ollut ennen nähnyt hänen tekevän moista (enkä kyllä nähnyt sen jälkeenkään). Jokin sai kuitenkin äitini neulomaan tilkkua punaisesta langasta.
Kuva menneisyydestä palasi mieleeni, kun luin äskettäin uutista bolivialaisita naisista, jotka auttavat nykylääketiedettä ja neulovat sydänkirurgiaan tarvittavia osia. Tekniikka kun ei taivu siihen, mihin nämä perinteisen neuletaidon osaavat taitavat naiset kykenevät. Ohuen ilmanalan maassa lapset ovat muita herkempiä syntymään reikä sydämessään, joten näiden naisten neulontataidolle on todellinen tarve. Käsillään voi siis saada paljon hyvää aikaan.
Vaikka kaikki meistä eivät voi olla yhtä elintärkeässä osassa kuin nuo bolivialaisnaiset, voimme kuitenkin osaltamme tehdä käsillämme hyviä asioita. Miltä kuulostaisi leivonta, hieronta, villasukkien neulonta, linnunpönttöjen nikkarointi tai korttien askartelu? Maailma on nimittäin pullollaan erilaisia hyvää tekeviä hankkeita, joissa esimerkiksi ommellaan keskosille, virkataan vauvoille Karjalaan, neulotaan lapasia kylmien maiden asukkaille tai valmistetaan eläinsuojeluyhdistyksen nimissä hiiriä ja pötköjä. Mitä hyvää sinä voisit käsilläsi tehdä?
Uskon että, jos vain on tahtoa niin uudenkin taidon voi oppia tai saada vähintään sitkeydellä toivotun tuotteen valmiiksi. Kuten se äitini tilkku: se oli työkavereiden yhteinen Äiti Teresa -tilkkupeittoprojekti ja uskon että sisulla ja tahdolla tehdä hyvää sekin tilkku tuli valmiiksi.
Anna sinäkin käsiesi viedä ja tartu tarmolla uuteen tai vanhaan projektiin. Usko pois siitä tulee hyvä mieli. Käytetään käsiämme hyvään!