Arvatkaapa vaan harmittaako mua tällä hetkellä. Minä olen töissä ja muut (myös mieheni) ovat Punaisella merellä. Oliskohan pitänyt ottaa omaa lomaa ja lähteä muiden mukana sukeltamaan. Tällä hetkellä voisin olla sukeltamassa tuolla 30 metrin syvyydessä ihailemassa Thistlegormin isoa rautaista laivan runkoa värikkäiden kalojen lipuessa ohitseni ja veden lämpötilan lähennellessä 30 astetta. Thistlegorm on varmaankin Punaisen meren tunnetuin hylky ja suosituin sukelluskohde. Se on toisen maailmansodan aikana saksalaisten upottama rahtiliava, jonka ruumassa on yhä edelleenkin moottoripyöriä, kuorma-autoja, aseita ja kaikkea sota-aikaan liittyvää tavaraa.
Ennen sukellussafarille lähtöä kävimme Turussa ravintolassa syömässä ja samalla, vähän myöhässä kylläkin, juhlimassa hääpäiväämme. Olin kuullut vain hyvää ravintolasta nimeltä Enkeliravintola. Enkeliravintola on saanut nimensä enkeleistä, joita onkin ripoteltu sinne tänne ja maalattu seinille. Tarina kertoo, että puutalo on rakennettu 1880. Talo oli alussa asuinkäytössä, sitten liiketalona ja vielä kahvilana. Kahvilasta taloa muutettiin pikku hiljaa ravintolaksi. Vuonna 1994 talossa avattiin kolmen taiteilijan yhteisnäyttely nimeltään Enkelin Suudelma. Tällöin enkelit muuttivat taloon pysyvästi ja toiminta ravintolana alkoi. Enkeleitä on mm. tuolien selkänojissa, patsaina sekä seinällä maalauksissa. Ja ravintolan ruoka oli muuten taivaallisen hyvää!
Ravintolan jälkeen menimme aikaa tappamaan elokuviin ja sen jälkeen jatkoimme Klubille kuuntelemaan livemusiikkia. Olin jo aiemmin päivällä huomannut, että illalla esiintyy yksi mun lempiartisteista. Ajattelin et mennään keikalle, jos jaksetaan. Lämppäri esiintyi saapuessamme paikalle. Yllättäen lavalla oli hanuristi ja laulaja, joka lauloi ranskaksi. Tunnistin muutaman Piafin kappaleen ja ranskan kielinen laulu kuulosti mukavalta. Kuulin myöhemmin ranskalaisen laulajan olevan pääesiintyjän hyvä ystävä ja pyynnöstä tullut kiertueen lämppäriksi. Sitten päästiinkin jo ”hehkuvaa” musiikkia kuuntelemaan. Olin ainakin hetkeksi saanut irti ajatukset Etiopian matkasta, kun yhdessä Paulin, ja varmaan monen muunkin, kanssa lauloimme hänen kappaleitaan. Kunnes tuli kappale, jossa lauletaan, että ”Tyttöjä ei kuule kiusata, pussata ei pakolla, ei narrata, ei puristella paikkoja…” ja mun ajatuksiin tuli kehitysmaiden tytöt ja se miten osaa heistä kohdellaan. Jossain tyttöjä pakkonaitetaan ja jossain päin raiskataan. Paulin sanat kappaleeseen ovat kuulemma syntyneet ajatuksista Intian joukkoraiskauksista. Videon löysin sattumalta.
https://www.facebook.com/Hehkumo/posts/516529491717873?stream_ref=5
Keikan päätti ranskalaisen ystävän ja Hehkumon yhteinen biisi, joka on kylläkin Kolmannen Naisen kappale. Mutta siinä laulajat ja kielet menivät sekaisin, kun Pauli lauloi ranskaksi ja ”ranskalainen” suomeksi. Elikkä kappalehan on ”Valehtelisin jos väittäisin”. Hieno päätös keikalle ja tälle päivälle! Video ei ole Turun keikalta.
www.youtube.com/watch?v=qkOwy2dQ0jM