Life begins where the comfort zone ends

Bosnian matka lähestyy loppuaan. Päivät ovat olleet täynnä ohjelmaa alusta loppuun.  Mieleenpainuvimmat kokemukset ovat olleet päivät IC Lotoksen kanssa sekä pitkään jännittämäni Maglićin huiputus. Kaiken tiedon ja kokeman sisäistäminen tulee viemään aikaa, mutta sen voin nyt jo sanoa, että matka on ollut ikimuistoinen ja on ylittänyt kaikki odotukseni. Olen oppinut paljon itsestäni, sekä ollut mukavuusalueeni ulkopuolella moneen otteeseen.

Matkanteko ryhmän kanssa, jonka on tavannut pari kertaa ennen matkaa, on ollut opettavaista. Ryhmämme on kuitenkin osoittautunut  oikein dynaamiseksi. Olemme oppineet paljon toisistamme ja tukeneet toisiamme puolin ja toisin. Avoin ja luotettava ilmapiiri pienessä Kapua Balkan -perheessämme on ollut korvaamatonta tällä matkalla. Hyvä ryhmähenki on ehdottomasti ollut meidän voimavara.

Meidän ryhmämme dynamiikkaa kuvastaa hyvin se, että saimme eilen aamukymmeneltä kuulla että Bosniassa on Suomi – Bosnia jalkapallo-ottelu, ja tunnin sisällä liput sekä kuljetus oli järjestetty. Näin käy, kun ryhmä spontaaneja, kokemushakuisia sekä ratkaisukeskeisiä ihmisiä laitetaan yhteen.

Joten, eilen lähdimme Huuhkajafanibussin kyydillä kohti Zenicaa, Kapua-lipun kera kannustamaan Suomea. Matka on ollut täynnä tämänkaltaisia yllättäviä käänteitä, eikä muuta voi odottaa näin mahtavien ja heittäytyvien ihmisten seurassa. Jalkapallo-ottelu oli myöskin ikimuistoinen kokemus täynnä yllätyksiä. Saavuimme paikalle poliisisaattueessa ja myös pitsatilauksemme vaati poliisisaattueen stadionille. Tilanne on jälkeenpäin katsottuna todella huvittava, mutta meidän ryhmän kanssa kaikki on mahdollista.

Huomenna jätämme Bosnian taaksemme, reppu täynnä oppimaamme tietoa ja viisauksia matkan varrella tapaamilta ihmisiltä. Niihin palaan myöhemmin.