Polahko – ei kiirettä

Olen ollut tällä matkalla kolme päivää, sillä tulin muun ryhmän perässä perjantaina. Näinä muutamana päivänä olen kokenut niin paljon, että tuntuu, että olisin ollut matkalla kauemminkin. Vähän mietitytti, että miten pääsen ryhmään mukaan, kun muut ovat olleet yhdessä jo viisi päivää ja rakentaneet tiimihenkeä. Ylipäätänsä vieraiden ihmisten kanssa matkustaminen on aina haastavaa, mikä vaatii itseltä avoimuutta ja heittäytymistä. Itsellä on rankka työrupeama takana, mikä ei lisää omaa sosiaalisuutta, vaan on hetkiä, jolloin haluaa vetää syvään henkeä ja vain olla omassa rauhassa, hiljaisuudessa. Ei ole kuitenkaan sattumaa, että olemme yhdessä tällä matkalla, vaan kaikki nämä ihmiset on tarkoitettu minun polulleni ja minulla on heiltä paljon opittavaa sekä luonnollisesti päinvastoin.

Olen oppinut uuden sanan tällä matkalla ja se on polahko, no rush, ei kiirettä. Tämä on meille nyky-yhteiskunnan ihmisille vaikeaa, sillä kaikkialla on kova rytmi päällä, meillä on sata rautaa tulessa ja kiire joka suuntaan. Vaelluspolulla on hyvä muistaa, että polahko. Yritetään nauttia matkasta, hiljentyä, olla kiirehtimättä, hengitetään raikasta vuoristoilmaa ja pysähdytään kaiken sen kauneuden edessä, mitä meille tarjotaan. Nyt ei ole kyse suorittamisesta, vaikka meillä kaikilla on yhteinen tavoite huiputtaa Maglic. Jokainen vaeltaa oman kunnon mukaan ja omaan tahtiin. Ketään ei jätetä, vaikka nopeimmat olisivat pitkällä edessä ja kaikkia odotetaan. Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan se matka.

Olemme ryhmän kanssa joskus puhuneet, että meillä jokaisella on eripainoinen reppu kannettavana tällä matkalla ja nyt ei puhuta pelkästään fyysisestä repusta. On sairauksia, kremppoja ja kolotuksia, omia henkilökohtaisia asioita painolastina. Kaikki on vaan hyväksyttävä ja yritettävä kannustaa toinen toisiamme, sillä yhdessä me tätä matkaa toteutamme ja yritämme tavoitella Maglicin huippua.

Vaelsimme tänään Ugljesin huipulle ja se antoi hieman esimakua huomisesta, mitä meillä on edessä.  On kuitenkin turha luoda itselleen paineita etukäteen. Me jokainen teemme parhaamme ja katsotaan, mihin pääsemme. Maailma ei kaadu siihen, vaikka emme huiputtaisi Maglicia. Kaikki se muu, mitä olemme tältä matkalta saaneet ja mitä viemme kotiin mukanamme on tärkeämpää. Asioita, mitä et saa rahalla ja joita et tule koskaan unohtamaan. Kaikki on tallennettu omalle kovalevylle muistojen arkistoihin.