Give a man a fish, and you feed him for a day; show him how to catch fish, and you feed him for a lifetime.
Kirjoittaessani tätä kokonaisuutta, vatsassani kurnii nälkä sekä mikrobi, lievän kuumeen aiheuttamat vilunväreet vaeltavat ylös ja alas, koko matkavarustukseni makaa sekaisena lattialla ja tulevan yön yöunet hupenevat uhkaavasti niin, että aamulla viiden aikaan herätessäni tuskin olen kovin vahvoilla. Paketti on ns. sekasisin. :)
Retkikunnan ”työ- ja edustusviikko” alkaa olla paketissa, huomenna lähdemme Gondariin valmistautumaan matkamme kohokohtaan, Ras Dashenin huiputukseen. Kulunut viikko on ollut täynnä ohjelmaa, kohdevierailuja, tutustumisia, edustamista sekä yhdessä tekemistä ja kokemista. On ollut kahviseremoniaa, suurlähetystövierailua, Talent-showta, kaupunkikierrosta, yhteisiä illallisia, keskustelua ja mikä hienointa, unohtumattomia kohtaamisia paikallisten ihmisten kanssa.
Tänään viikkomme Addis Ababassa huipentui edellä mainittuun Talent Showhun, minkä Kynnys Ry:n paikallinen yhteistyöjärjestö Ewdna(Ethiopian women with disabilities national association) oli järjestänyt. Talent Shown tarkoituksena oli tiedottaa järjestön toiminnasta, nostaa erilaisia asioita julkiseen keskusteluun, kerätä varoja järjestön toimintaan sekä tietenkin näyttää sitä kykyä ja voimaa, mitä järjestöön kuuluvilla naisilla on. Kapua-ryhmä oli kutsuttu tilaisuuteen kunniavieraana, sillä osa keräämistämme varoista kanavoidaan juuri kyseisen järjestön toimintaan. Läsnäolomme ei kuitenkaan ollut pelkkää sivusta seuraamista ja ihastelua, vaan esiintyminen, heittäytyminen ja omien talenttiemme näyttäminen oli osa Showta. Tarjosimme yleisölle palan Suomesta ja uskallan väittää, että se pala pysyy esitystämme seuranneiden ihmisten mielissä ja sydämissä pitkään.
Omat subjektiiviset kokemukseni ovat olleet juuri sellaisia, mitä osasin odottaakin. Katselen, arvioin ja tutkin Etiopiaa matkailijan silmin. Millainen on infrastruktuuri? Miten ihmiset elävät?Millaista ruokaa paikalliset syövät ? Miten paikalliset suhtautuvat länsimaalaisiin? Mikä on maan poliittinen tilanne? Miten asioita hoidetaan? Millaisia palveluita ja kansaivälisiä liikeketjuja maahan on rantautunut? Kysymyksiä olisi vaikka kuinka! Näiden kysymysten parissa viihdyn, vaikka aina vastaukset eivät ole mieluisia, eivät todellakaan. Aina kysymyksiin ei edes saa vastauksia, asiat kun eivät ole niin mustavalkoisia. Me länsimaalaiset tuppaamme ajattelemaan meille vieraista ja tuntemattomista asioista jotenkin yksinkertaisesti, koska kaikki vieras ja tuntematon pelottaa ja tätä pelkoa pystymme hallitsemaan muodostamalla asioista omia perättömiä ja ennakkoluuloisia käsityksiä.
Näitä ennakkoluuloja ja vajavaiseen tietoon perustuvia käsityksiä on matkailijan hyvä purkaa ja jakaa sitä kautta tulleita kokemuksia eteenpäin. Toki se vaatii tekijältään paljon, omista pinttyneistä periaatteistaan ja arvoistaan on välillä osattava luopua ja asioita on osattava katsoa hieman eri vinkkelistä kuin ennen. Olennainen kysymys on, miksi meidän tapamme elää ja olla olisi juuri se oikea? Tämä on hyvä muistaa myös kehitysyhteistyössä, eli haluammeko viedä kehitysmaihin omia arvojamme ja elämäntapaamme, vai yrittämmekö tarjota niille mahdollisuuden luoda ja kehittää omaansa paremmaksi?
Analyysit sikseen. On aika laittaa paketti kasaan ja suunnata eteenpäin. Omalla kohdallani se tarkoittaa lääkistystä, pakkausta, peseytymistä ja nukkumista. Aamulla herätyskello tikittää omaan ärsyttävään tapaansa klo.04.45. Hyi s*****a! :) Mutta eteenpäin lähden täynnä iloa ja odotusta, ja jälleen kerran piirun verran rikkaampana. Over and out!