Tänään meillä oli työpäivä.
Meidät kapuajat jaettiin kolmeen ryhmään ja menimme eri järjestöjen työpajoihin tutustumaan. Tavoitteena oli, ei ainoastaan katsella ympärilleen, vaan myös itse osallistua työntekoon.
Itse pääsin Annen, Juhan ja Sampsan kanssa tutustumaan Hulegeb-järjestön vammaisille tarkoitettuihin työpajoihin. Johtaja Tigineh Bogale kertoi meille seikkaperäisesti keskuksen toiminnasta ja esitteli työpajat, joissa valmistetaan mm. mattoja, huonekaluja ja harjoja. Lisäksi keskuksessa on pieni kauppa. Ainakin ”harjapajan” työntekijöillä työ ja juttu luistivat supsikkaasti ja vaikutti siltä, että he viihtyivät hyvin työssään. Myös meidät vieraat otettiin hyvin vastaan. Ja kyllä, mekin pääsimme kokeilemaan…
Myönnettävä on, että itselläni
tuskin on edessä kovin menestyksekäs ura harjantekijänä, mutta kapuajakaverit kieltämättä osoittivat lahjakkuutta tälläkin alueella!
Etiopialaisen lounaan jälkeen pääsimme vielä tutustumaan toiseen järjestöön, jonka toimipisteessä minuun tekivät erityisesti vaikutuksen pistekirjoituksen harjoittelu ja silmälasien valmistus. Ja tämän keskuksen kaupassa keveni jo kukkarokin…
Mutta mikä oli päivän kohokohta?
Opettaja ei olisi opettaja, jo
llei hän Etiopiassakin löytäisi koulua. Ja koulun lähellähän on tietysti lapsia. Parasta tässä päivässä oli kohtaaminen kuvassa olevien tyttöjen kotiovella, kun halusin ikuistaa koulupukuiset lapset. Ihan vähällä en unohda näiden tyttöjen iloa ja naurua. Kikattelevat pikkutytöt ovat universaali asia ja antavat ainakin minulle voimaa toteuttaa tätä Kapua-haastetta. Ja kyllä se on totta, kun sanotaan, että hymy on lyhin matka kahden ihmisen välillä. Se tuli taas tänään kertaalleen todistettua.
Minna
PS.Olimme äsken illallisella ja luimme yhdessä meille tulleita tsemppiviestejä. Muistakaahan kirjoitella retkikunta@kapua.fi, viesteistä on meille paljon iloa!