Olen lähdössä Afrikkaan.
Olen lähdössä ensi viikolla Afrikkaan reiluksi kahdeksi viikoksi
Kuulostaa se kuinka kliseiseltä tahansa, niin oikeastaan nyt olen vasta jollakin tasolla tajuamassa, missä olen mukana ja mitä olen tekemässä. Olen lähdössä Afrikkaan muun Kapua-ryhmän kanssa.
Siitä on noin vuosi aikaa, kun laitoin hakemuksen Kapua Etiopia 2014 projektiin. En osaa vieläkään aivan selkeästi kertoa syytä siihen mikä minussa sai painamaan lähetys-nappulaa hakemuksen täytettyäni. En osannut selittää itselleni tarkkaa syytä siihen, miksi halusin osallistua projektiin. Toisaalta en keksinyt yhtään järkevää syytä siihen, miksi en osallistuisi. Se vaan tuntui oikealta teolta.
Kulunut vuosi on sujunut osaltani vaihtelevasti, välillä innosta piukeana ja välillä syvällä epätoivon syövereissä kulkien. Keräys on kohdaltani sujunut tahmeasti ja on tuntunut siltä, että monet henkilökohtaiset asiat ovat syöneet energiaa itse keräykseen keskittymiseltä. Toisaalta omia haasteitani miettiessä olen väkisinkin tullut ajatelleeksi sitä, minkälaisia haasteita ihmiset kohtaavat arjessaan maissa, joihin keräämiämme varoja tullaan jakamaan. En edes pysty kuvittelemaan, minkälaisia ongelmia heillä voi olla pelkästään hengissä selviämisen kanssa, puhumattakaan itsensä toteuttamisesta ja oman itsensä ja elämän sisällön löytämisestä.
Mutta ongelmat, ovat ne sitten pieniä tai suuria, ovat todellisia henkilölle, joka joutuu niiden kanssa elämään. Toisiin ongelmiin löytyy ratkaisuja helposti ja toisiin ei. Kyse on kuitenkin ihmisistä ja ihmisenä olosta. Eläminen täällä Suomessa tai Etiopiassa ei peruspiirteiltään juuri eroa toisistaan. Molemmissa maissa ihmisille on tärkeää selviytyä jokapäiväisestä arjestaan, tulla rakastetuksi ja saada rakastaa. Olla yhteydessä muihin ihmisiin, kuulua johonkin yhteisöön ja saada toteuttaa itseään. Kaikilla ei valitettavasti ole arjessaan edes mahdollisuutta ajatella näitä asioita, mutta tarpeet ovat kuitenkin olemassa meissä jokaisessa.
Syy siihen, miksi olen mukana tässä mahtavassa projektissa on yksinkertaisesti se, että minä voin. Omalla kohdallani on pohjimmiltaan kyse siitä, että koen velvollisuudekseni auttaa muita, jos siihen pystyn. Tämän lisäksi näin projektissa myös tilaisuuden työskennellä omien heikkouksieni kanssa. Tämä poistuminen mukavuusalueeltani on tuntunut ajoittain todella vaikealta, mutta se on myös tehnyt todella hyvää.
Olen innoissani tulevasta matkasta ja kiitollinen siitä, että voin osallistua siihen. Olen myös kiitollinen siitä, että olen saanut tutustua viimeisen vuoden aikana niin moneen hienoon ihmiseen.
Kiitos.