Voimmeko parantaa maailmaa?

On syksy: illat pimenevät ja kylmenevät.  Kesä ja  lämpö tuntuvat  kovin  kaukaisilta asioilta. Meillä suomalaisilla on kuitenkin koti, suojaa, ruokaa ja hädän tullen apua saatavilla. Toisin kuin suurella osalla maailman  ihmisistä.  Luin 2019   Pajtim Statovcin  Finladia-palkitun kirjan Bolla. Hieno tarina  sodasta ja rakkaudesta, heikkoudesta  ja  voimasta, erilaisuudesta.  Kirjailija on  Kosovossa syntynyt  suomalainen joka  kuvasi kirjassaan serbien ja albaanien  välisiä suhteita koskettavalla tavalla.                                                                                                                 Balkanin sota  ajoittui  vuosiin 1992-95 . Sotien  oikeutusta  ei minun mielestäni koskaan ole, mutta tässäkin sodassa oli lähtökohtana  Jugoslavian alueen  etnisten ryhmien erimielisyydet. Uskonto,  rotu, suku, historia ja koetut  vääryydet synnyttivät  tässäkin sodassa loputtoman koston kierteen:  etnisiä puhdistuksia ja  vääräuskoisten   eliminointia. YK:n arvion mukaan sodassa  kuoli yli 100 000 ihmistä, joista 40%  siviilejä.  Sota  jättää aina   jälkeensä  köyhyyttä, jälleenrakennuksen tarve  on suuri eikä ihmisten väliset  rajalinjat ja kansojen väliset riidat  häviä vuosienkaan  aikana.   Yhteiskunnan  hitaasta  toipumisesta  ovat  kärsineet  erityisesti  naiset ja lapset, sairaat  ja  vammaiset.

Kapua ry on kerännyt rahaa   moniin tärkeisiin kohteisiin. Kapua Balkan- hankeessa voimme nyt hankkia varoja Bosnian sodan runteleman alueen hyväksi.  Vammaisten asema  sodan keskellä ja  sen jälkeen on erityisen  huono.  Alueella on järjestöjä jotka  yrittävät  auttaa: kouluttaa ja  tukea vammaisia ja heidän perheitään. Tarvitaan konkreettista  apua , mutta  myös tietoa  ihmisoikeuksista ja mahdollisuuksista  joita  voidaan myös yhdessä kehittää.  Tätä työtä  tekevät  Suomessa  Väestöliitto  ry ,Kynnys  ry ja  Taksvärkki ry.  Kumppanuusjärjestöt  mm Sarajevossa koordinoivat  paikallisesti  toimintaa.                                                                                                                                                                           Uskon vilpittömästi siihen, että jos  erilaiset ihmiset eri  kulttureista  tutustuvat   toisiinsa; toistensa   ajatuksiin ja uskontoihin, kieleen  ja  historiaan, niin eripuraa ja sotia  voisi olla  vähemmän. Sota on pahin  rikos ihmisoikeuksia ja elämää kohtaan.  Nyt  Kapua-hankkeen ihmisten ja  yhdistysten  välisellä yhteistyöllä voimme tehdä  edes pinen murusen verran hyvää, parantaa  maailmaa ja  tuoda  valoa pimeään  syksyyn tuon kuvan  majakan  tavoin.