Matka alkaa

Kesästä asti olen odottanut, että milloin seikkailu alkaa. Milloin pääsen kapuamaan Pyhän Noitatunturin huipulle? Milloin, milloin, milloin? Olen hieman kärsimätön luonne mitä seikkailuihin tulee. Sitähän tämä on: Seikkailu.

Omalta osaltani se alkoi jo eilen, kun hyppäsin Järvenpäästä junaan ja kohti Oulua. Pikainen pysähdys vanhempien luona ja matka jatkuin tänään aamulla. Voisi sanoa, että tällaisena etelän hedelmänä olisin voinut ottaa kulkutavoista selvää ennen kuin varasin tuon Oulun junan itselleni. Jotenkin kuvittelin, että tietysti pääsen Oulusta Pyhätunturille bussilla suoraan. No, en päässyt. Heräsin tänään kello 4.15, juna lähti Rovaniemelle kello 4.49, aivan liian aikaista minulle. No, ainahan voi yrittää nukkua junassa.

Tätä kirjoittaessa istun hotelli Pyhätunturin takkahuoneessa ja olen ollut kohteessa jo lähes neljä tuntia. Olen käynyt lenkkeilemässä tunturin juurella ja syömässä. Hotellihuoneeseen pääsemme vasta illemmalla. Illalla alkaa ohjelma, sillä menemme laavulle valmistamaan ruokaa. Huomenna olen todellisesti omien mukavuusalueiden ulkopuolella, kun luvassa on maastopyöräilyä. Lauantaina on vuorossa seikkailun kohokohta, eli Noitatunturin huiputus. Tätä vartenhan täällä ollaan, vai mitä?

Miksi täällä siis ollaan? Puhun seikkailusta, mutta kun kyseessä on Kapua, niin mukana on aina sen omat mausteensa. Kapuamisen tarkoituksena on tehdä hyvää ja tuoda näkyväksi tuettava hyväntekeväisyyskohde. Tällä kertaa kohteena on Väestöliiton Poikien puhelin, jossa asiantuntevat aikuiset vastaavat poikien ja nuorten miesten kysymyksiin. Kapua Pyhä -hanke kerää varoja, jotta Poikien puhelin olisi jatkossakin soittajalle ilmainen. Tarkoituksena on myös kertoa, että tällainen palvelu on olemassa. Jos tällä tavalla saadaan yksikin nuori poika pelastettua syrjäytymiseltä, niin kaikki omat epämukavuudet ovat kannattaneet.

Poikien puhelin hyväntekeväisyyskohteena on minulle erityisen tärkeä. Minulla on itselläni kaksi lasta, tokaluokkalainen Ossi ja eskarilainen Leevi. Luonnollisesti sitä toivoo omille lapsilleen vaan parasta. Haluan ajatella olevani äiti, jolta he voivat kysyä mistä tahansa mieltä polttavasta aiheesta. Tiedän kuitenkin paremmin, ettei se ole totuus. Tämän takia on erittäin hyvä, että sellainen palvelu kuin Poikien puhelin on olemassa.

Matkani on vasta alussa. Viikonloppu Lapin maastoissa on jotain, mistä haaveilen aina. Tiedän jo nyt, että kotona ilmoitan, että meidän pitää tehdä reissu Lappiin. Olisi vähän vaihtelua myös kaupunkiympäristöön tottuneille lapsille.

Nyt kuitenkin odotan vielä jännityksellä, että mitä tämä seikkailu pitää sisällään. Oma arvaukseni on, että paniikkia maastopyöräillessä ja voitonriemua Noitatunturin huipulla.

Vielä lopuksi kotiin terveiset Ossille ja Leeville: äiti rakastaa teitä, sunnuntaina nähdään!