Tänään vietetään Maailman Väestöpäivää. Tällä teemapäivällä YK haluaa kiinnittää huomiota siihen, millaisia vaikutuksia yli 7 miljardiin kasvaneella väkiluvulla on maapallon kehitykselle. Kapua-keräys ja sen kohderyhmänä olevat tytöt ja naiset sekä erityisesti vammaiset naiset ja heidän voimautumisensa tuntuu tällaisena päivänä erityisen tärkeältä tavoitteelta. Naisten aseman parantamisen merkitystä maailman kehittymisessä parempaan suuntaan ei voi koskaan korostaa liikaa.
Hankkeessamme on tänään kavuttu yli seitsemän kuukautta ja jäljellä on lähes toinen mokoma. Sopivasti tällä viikolla keräysmittarimme näytti 50% tavoitesummastamme olevan täynnä. Aikataulussa siis ollaan mukavasti! Mikäli tahti jatkuu samana, keräyksen päättyessä vuoden lopussa meillä on sata tuhatta euroa kasassa. Uskon, että pystymme saavuttamaan tavoitteemme, sillä jokainen meistä kapuajista osallistuu tähän täydestä sydämestään henkilökohtaisen elämäntilanteen ja olosuhteiden sallimalla tavalla. Varainkeräysideoissa vain taivas, jos sekään, on rajana. Halumme auttaa maailman tyttöjä ja naisia on suuri!
Viime viikonloppuna sain kokea Kapua-hankkeen ansiosta taas jotain ainutlaatuista. Elämäni ensimmäisen kerran pääsin osallistumaan 
MM-kilpailuihin! Minun lisäkseni neljä reipasta kapuajaa vahvistettuna huoltojoukoilla suuntasi Sonkajärvelle. Koska kyse oli melko eksoottisesta lajista, eukonkannosta, olin todella tyytyväinen, että oma roolini oli lähinnä makkaraperunoiden myyminen ja savon murteen puhuminen. Onneksi joukossamme oli ennakkoluulottomia kapuajia; minkä Emma minulle savon murteessa hävisi, sen hän kuittasi notkeudessa ja rohkeudessa. Juhan tyynen viileä olemus henki kaikille läsnäolijoille: tässä ollaan tärkeällä asialla ja periksi ei anneta! Sitkeästi tämä kaksikko selätti niin vesi- kuin muutkin esteet ja toi näkyvyyttä hyvälle asialle. Nostan teille hattua ja kiitän nöyrästi, Emma ja Juha!
Yhteistyöyritysten sekä Emman ja Kaarlen loihtimien myyntipuitteiden ansiosta Kapua-kassammekin karttui Eukonkantoviikonloppuna mukavasti. Tapahtuma osoitti jälleen kerran myös sen, että yhteistyössä on voimaa. Jokaisella tiimin jäsenellä oli tärkeä rooli; yhdellä paistolastan varressa, toisella kapuajakaverin hartioilla. Oli hienoa kuulua porukkaan ja olla mukana tässä hullunhauskassa tapahtumassa. Kiitos teille kapuajakaverit Emma, Juha, Tiina ja Kaija sekä huoltojoukot Kaarle ja Minna!
Kapua-hankkeen alkaessa valitsin itselleni motokseni Eukonkantokisoja juontamassa olleen savolaisen monitaiturin Olavi Rytkösen sutkautuksen ”Misteepä sen tietää mihinkä pystyy ennen ku kokkeiloo”. Nyt ainakin tiedetään, että kapuajat pystyvät lähes kaikkeen, myös hyvän tekemiseen kantamalla eukkoja!
Aurinkoista kesää kaikille!
