Vihdoin Kapua-tapaamisessa kasvotusten!

Tapasimme Kapua2020Nepal-porukan kanssa Väestöliiton Väentuvassa lauantaina 19.8. Ihana sisäpihan paikka aivan keskustassa! Kävin täällä edellisen kerran alkuvuonna hakemassa pyörän peräkärryllä Kapua-lakuja ja -kahvia myyntiin. Suurin osa meistä kapuajista pääsi tapaamiseen paikalle. Siis ihan oikeasti. Se oli ehdottomasti mukavinta tapaamisessamme. Oli todella tärkeää jutella yhdessä yhteisestä projektistamme ja innostua uudelleen yhteisistä tavoitteista ja tekemisistä! Osa oli mukana etäyhteyksillä. Meillä oli hyvä ja tuhti ohjelma, mutta aikaa jäi myös vapaalle juttelulle ja kuulumisten vaihdolle.

Aamun aloitti aamiaisen lomassa kapuaja ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin valmentaja Erja Järvelä. Hän puhui meille siitä, miten voimme omilla ajatuksillamme vaikuttaa hyvinvointiimme. Varainkeruu on korona-aikana tuntunut tosi vaikealta. Olisi kuitenkin tärkeää pysähtyä miettimään uusia myönteisiä tapoja suhtautua haasteeseen, sillä koronaan liittyviä olosuhteita emme voi muuttaa.

Mukaansatempaavan ja tiiviin esityksen vammaisuuden asemasta kehitysyhteistyössä piti Tuomas Tuure (pääkuvassa). Tuomas on tuttu kasvo Kynnys ry:stä. Suomella on hyvä maine ja pitkä traditio vammaisten parissa tehdystä kehitysyhteistyöstä. Tuomaksen esitys antoi minulle yhä enemmän kipinää varainkeruuseen. Tällä hetkellä vammaisten asema ja oikeudet ovat järkyttävällä tasolla esimerkiksi Venäjällä ja Turkissa, johon saapuu paljon Syyrian sisällissodassa vammautuneita. Väestöliitto tekee hienoa työtä Nepalissa vammaisten seksuaalioikeuksien puolesta. Koska itse tiedän enemmän asioita koulutuksesta, opin vammaistyöhön liittyvästä kehitysyhteistyökeskustelusta hurjasti.

Päivään mahtui myös videoyhteyksiä Nepaliin. Kerron niistä yhdestä (Muuten, nepalin kielessä on erilainen sävelkulku, äänenpaino ja rytmitys kuin suomessa. Sen takia monen kuulemani nepalilaisen englanti kuulostaa korvaani tosi laulavaiselta.) Ashmita kertoi meille etänä Kathmandusta tämän hetkisestä, todella huolestuttavasta, koronan varjostamasta tilanteesta Nepalissa. Koulut ovat olleet kiinni maaliskuusta lähtien. Maaseudulla opettajat opettavat radion tai television välityksellä. Minun on vaikeaa kuvitella, miten noilla viestintävälineillä voidaan opettaa ja oppia laadukkaasti monen kuukauden ajan. Toisaalta radio on monessa maassa todella tärkeä viestintäväline, joten siitä voisimme oppia muilta paljon. Kathmandussa kaikilla opettajilla ei ole etäopetuksen vaatimaan koulutusta, taitoa tai välineitä. Monilla oppilailla ei ole puhelinta tai tablettia, jolla osallistua opetukseen. Osa oppilaista näyttäytyy etätapaamisissa aamulla, mutta viettää päivän koulutuksen ulottumattomissa. Ashmitan mukaan kokonainen kouluvuosi on jäämässä suurelta osalta nepalilaislapsia käymättä.

Kiitän järjestäjiä itselleni tärkeästä päivästä. Opin jälleen kerran uutta. Sain tavata upeita ja reippaita kanssakapuajiani. On hienoa huomata, että myös reippaat ihmiset voivat myöntää, kun varainhankinnan hidastuminen tai matkan siirtyminen harmittaa.

Suunnitelmissamme on nyt jatkaa varainhankintaa siihen asti kunnes pääsemme lähtemään Nepaliin. Näin tapahtuu joko ensi keväänä tai vuoden 2021 marraskuussa. Hienoa matkaa jaksaa odottaa!

P.S. Minulla oli kunnon Kapua-viikonloppu, sillä menin sunnuntaina Dallapénpuistoon kirppikselle myymään vanhoja vaatteitani. Siitä muistona kaksi kuvaa.