Matkakuumeilua ja epävarmuuden sietoa

”Ensi vuonna… joskus keväällä… sitten myöhemmin…” Vaikka Oma Kapua Nepal -hankkeemme varainkeruu on ollut käynnissä jo kuukausia, on itse matka häämöttänyt vielä kaukana. Kunnes pari viikkoa sitten sähköpostissa tuli infokirje matkatoimistolta. Sen mukana saapui pieni ihana vatsanpohjaa kutitteleva matkakuume!

Pari päivää sitten tapasimme kapuajatiimimme kesken kumppanijärjestö Taksvärkki ry:n toimistolla. Suunnittelimme matkaa ja saimme tiiviin tietopaketin Nepalista: maasta, kulttuurista, nykytilanteesta, vaellusolosuhteista sekä Taksvärkki ry:n ja paikallisen ECCA-järjestön Nepalin kouluihin tekemästä työstä.

Päivän aikana minut puettiin kauniiseen sariin. Yritin hetken eläytyä siihen, millaista olisi elää kasvot peitettynä. Vanhaan traditioon kuuluu, ettei aviomiestä lukuun ottamatta kukaan mies saa nähdä naisen kasvoja. Mietin monia ystäviäni ja oman mieheni isää. Tuntui hyvin oudolta ajatukselta, etteivät he tietäisi, minkä näköinen olen. Nykyäänkin Nepalissa käytetään värikkäitä sareja, mutta naisten ei enää tarvitse peittää kasvojaan.

Meille näytettiin myös rinnakkain kaksi kaunista vaatetta. Toinen oli 7-vuotiaan nepalilaistytön koulupuku. Toinen oli saman ikäisen tytön morsiushuntu. Useimmiten ne sulkevat toisensa pois. Nuo kaikki vaatekappaleet konkretisoivat jälleen kerran sen, miksi lasten koulutus -eritoten tyttöjen koulutus- on niin tärkeää. Ja muistuttivat myös siitä, että vapaaehtoisten ja järjestöjen tekemä työ on edelleen tarpeen monissa maissa. Siksi meidänkin keräämämme varat ovat tärkeitä.

Tuon päivän jälkeen matkakuume nousi ihan uusiin lukemiin! Enää kaksi viikkoa lähtöön! Mitä kaikkea pitääkään vielä ehtiä saada aikaiseksi niin töissä kuin kotona. Onko vakuutukseni riittävän kattava? Kuka ottaa mukaan antibiootit, kuka vatsalääkkeet? Entäpä omat vaellusvarusteet, pitääkö hankkia vielä jotain? Myös tahto lähteä matkaan voimistui entisestään. Odotan kovasti tuon maan näkemistä, ihmisiin tutustumista, Kathmandun kaoottisuutta, kouluvierailuja sekä vuoristossa vaeltamista!

Matkakuumeen ohella maailmalla liikkuu nyt myös toisenlaisia kuumeita. Koronaviruksesta kertovia uutisia tulvii eri tiedotusvälineistä, somesta, työsähköpostista, jopa perheemme koululaisen wilma-viesteistä. Vaikka se näyttääkin tällä hetkellä epätodennäköiseltä, on olemassa pieni mahdollisuus, että koronavirus vielä sotkee meidänkin matkamme. Elämä on jälleen kerran epävarmuuden sietämistä. Presidentti Koiviston viisaat sanat mielessäni odotan kuitenkin innolla seuraavia viikkoja; ”ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”

https://kapua.fi/osallistuja/eeva-nikkola/

Mobile Pay 63284