Muutama päivä ja yö on nyt vietetty Suomessa. Nyt on ollut rauhassa aikaa miettiä ja märehtiä parin viikon reissua kaikkine seikkailuineen ja kokemuksineen. Muutamana yönä olen herännyt ja ihmetellyt missä olen, mutta mukavaa on ollut tietenkin huomata, että kotona ollaan. Hiukan silmää painaa iltapäivisin eikä illalla puolestaan uni maita entiseen malliin. Mutta sehän on vain Jet-lagia ja podetaan muutamassa päivässä.
Matkalaukkukin tuli vihdoin, hiukan kärsineenä mutta kuitenkin. Arkeen palasi mukavasti pesukonetta laulattaen ja tuulettaen kaiken mahdollisen mitä ei voinut pestä – vaelluskengät on harjattu moneen kertaan ja silti niistä tuntuu koko ajan pöly nousevan kuin Tenavien Rapa-Ripalta.
Monelle ystävälle on pitänyt kertoa matkan vaiheista ja tunnelmista ja käyntikohteista:
Maya-intiaanit ovat todella pieniä – jopa minä, lyhyt ihminen, tunsin itseni välillä jättiläiseksi heidän rinnallaan. He todella pukeutuvat juuri niin värikkäästi kuin kaikissa mainoskuvissa näkee ja kantavat lapsia olkahuiveissa, puutaakkoja otsapannan kanssa tai myytävää koreissa pään päällä, asuvat vaatimattomissa taloissa – meidän silmissä suorastaan majoissa. Asuntojen keittiössä on jossain nurkassa avohella, jolla valmistuu niin tortillat kuin muukin ruoka. WC:t ovat jossain takapihalla kyhättynä kehikkoon ripustetuilla rievuilla tai muovinpaloilla. Mutta elämä sujuu siellä ihan niin kuin täälläkin, aamulla herätään, syödään aamiaista, tehdään päivän työt ja illalla mennään nukkumaan. Työt ovat vain hiukan erilaisia kuin täällä, Guatemalassa viljellään maata ja pidetään huolta että taloudessa riittää puuta ruuoanlaittoon ja puita haetaan todella pitkien matkojen takaa ja hakureissuun osallistuu koko perhe pienintä ipanaa myöten.
Tutustumiskohteissa lapset ja nuoret ovat niin samanlaisia kuin täällä Suomessa, mutta kuitenkin niin erilaisia. Osa oli tietysti uteliaita, mutta todella ujoja kohdatessa. Pian kuitenkin kielimuurit murenivat ja laulut, leikit, esitykset ja yhdessä tekeminen tuntuivat maailman luonnollisimmalta asialta ja kaikilla oli hauskaa.
Voi, luonto oli kaunista ja vihreää, maantiet mutkaisia, hauskoja peltoviljelmiä siellä täällä, patikkapolut jyrkkiä niin ylös- kuin alaspäinkin, ilma ohutta ja kaikki niin erilaista kun täällä. Kerrottavaa riittäisi vaikka kuinka pitkästi, mutta antaa seuraavienkin kertoa jotain….
Sirkku Iskanius
