Viimeinen aamu uskomattoman kauniin Atitlán-järven rannalla. Hotelli Posada de don Rodrigon puutarha kylpee auringossa. Käyn vielä banaanilehdossa, hidastelen askeleita vihreällä ruoholla ja nautin kukkien loistosta. Aamiaispöytään asetun niin, että näen osan järvestä, jota komeat, mäntymetsän peittämät vuoret ympäröivät. Seassa on myös kolme tulivuorta, joiden huiput yltävät yli 3000 m korkeuteen. Ystävällinen tarjoilija tuo tilaukseni, juttelemme niitä näitä. Hän, maya-nainen on kiinnostunut tietämään pidänkö Guatemalasta. Si, pidän. Kaikki ovat niin ystävällisiä, luontevalla tavalla.
Sitten on aika lähteä matkaan, La Auroran lentokentälle Guatemala cityyn. Kolmetoista samanlaista mustaa matkalaukkua pakataan pikkubussin perään. Monella kapuajalla roikkuu lahjaksi saatu kaunis kori käsipuolessa bussiin noustessa. Myös uusia, hienoja, värikkäitä olkalaukkuja näkyy.
Pysähdymme kerran, syömme kevyen lounaan ja jatkamme sitten matkaa. Lentokentällä ehdimme tutustua rauhassa kauppoihin. Guatemalaista kahvia, muutama pieni värikäs rahakukkaro, korvakorut jadekivillä ja ynnä muuta pientä vaihtavat omistajaa. Sitten pääsemme koneeseen. Adios Guatemala, ikuisen kevään maa!
Lennämme tunnin ajan ja teemme välilaskun San Salvadoriin. Otettuamme paikkamme koneessa uudelleen on jo ilta. Kuulen iloista kapuajien puhetta sekä edestä että takaa. Syötyäni jatkan lukemista jonkin aikaa…
Herään aamiaiskärryn kolinaan. Pian olisimme Madridissa.