Myöhäisiltapäivän pian laskeva aurinko paistaa lempeästi. Istun teltassa jalat sen ukopuolella. Meille on pystytetty leiri Chikabal kraaterijärven rannalle. Sää vaaihtelee sekunneissa. Kohta on usva taas peittänyt auringon. Siinäkin on oma kauneutensa.
Maya intiaanit ovat poistuneet rannalta pienen järvikierroksemme aikana.He tulevat järvelle järjestämään rituaalejansa eri vuodenaikoina. Meidän oli ilo nähdä heitä pieni ryhmä saapuessamme.
Seremoniakukat reunustavat järven rantaa kauttaaltaan. Ne symboloivat elämänpuuta, joka työntää juurensa syvälle maaahan. Kukat on tuettu kepein ja mitä korkeammalle ne on sidottu,sitä enemmän on ollut tarve karkottaa pahaa. Se halutaan haudata mahdollisimman syvälle.Huonoa enerrgiaa taas ajetaan pois heittämällä kananmuna avotuleen. Tästä seuraava räjähdysmäinen paukahdus vie sen tiehensä.
Useasti rituaaleja pidetään jotta saataisiin hyvä sato. Ehkä niin on tänäänkin.
Tämä järvi on pyhä. Sen veteen ei saa kastautua. Meidän on tyydyttävä vain ihailemaan sen kauneutta.
Olemme patikoineet tänne ylämäkeen vajaa kolme tuntia. Matkalla olemme kohdanneet perheitä puutaakat selässään lapset mukaan lukien.Olemme nähneet hymyileviä, uteliaita ja ujojakin katseita.
Tällä hetkellä meidän pitäisi kavuta Santa Maria tulivuoren rinnettä, tavoitteena huomenna sen huippu (noin 3790 m). Me päätimme toisin. Halusimme hellittää hieman. Kapusihan osa meistä eilen Tajamulcon (4200m) huipulle.
Nyt nautimme rauhallisesta leirielämästä. Korkeutemme on noin 2800m.
Pian huomaan kuitenkin tuijottavani Santa Marian hämäriä ääriviivoja illan pimeydessä. Välillä pilviharso lipuu sen eteen. Olemme kavunneet näköalapaikalle nähdäkseme aktiivisen tulivuoren Santiagiton purkauksen yön pimeydessä.Tämä tiheäänkin tuprutteleva vuori Santa Marian taka-alalla on usvan peitossa,eikä vastaa toiveisiimme. Sen sijaan Santa Marian jyrkällä ylärinteellä vilkkuvat salamavalot. Myönnän, tunnen haikeutta.
Yllämme kaartuu tähtitaivas. Tulikärpäset tanssivat.
Kirjoittaja Raija Blomqvist