Yksi askel kerrallaan

ENÄÄ 2 KUUKAUTTA AIKAA!!! Tajusin tällä viikolla, 2 kuukautta lähtöön. Enhän mä ole vielä tarpeeksi hyvässä kunnossa, varoja puuttuu vielä vaikka kuinka paljon, enkä ole vielä ehtinyt miettiä, mitä kaikkea otan mukaan, espanjaakaan en ole vielä kunnolla oppinut (ainiin ja ne läksytkin on tekemättä) ja … Juuri hetki sitten aikaa oli vielä 6 kuukautta. Mihin aika oikein häviää? Paniikki alkoi oikein iskeä päälle. Hengitysharjoituksia, keskittymistä hetkeen ja mitäs kaikkea minun pitikään tällä valmistautumisajalla oppia…

Jospa hetkeksi pysähdyn miettimään, mitä tavoitteita tuli asetettua, missä ollaan nyt ja ehkäpä se paniikkikin siitä katoaa.

Kirjasin ylös varainhankintaan, kunnon kohottamiseen ja elämänhallintaan liittyviä asioita. Varainhankinta on edennyt, noin puolet on kasassa tähän mennessä. Olisihan se toki voinut edetä paremminkin, potti voisi olla jo täynnä, mutta ehkäpä nyt edes hetken verran nautin siitä, että näinkin paljon olen jo saanut kerättyä! Kiitos tästä kuuluu kaikille lahjoittaneille yrityksille ja yksityisille, tapahtumiin osallistuneille ja Kapua-tuotteita ostaneille.

Kunnon kohottaminen Guatemalan Tajumulco-tulivuori mielessä oli ja on edelleen yksi tavoitteistani. Kaikki ei ole sujunut niin kuin Strömsössä, mutta olen varmasti liikkunut viimeisen puolen vuoden aikana enemmän kuin pitkään aikaan. Viikon päästä oleva kuntotesti kertoo todellisuudessa, onko mitään tapahtunut. Aina ei ole huvittanut edelleenkään lähteä treenaamaan, mutta tammikuussa pidetyn loman aikana tajusin, että jotain on tapahtunut. Tiedä häntä, onko kyseessä alkava kevät ja valon määrä, viis siitä, mutta huomaan haluavani lähteä ulkoilemaan tai jumppaan. Ihanaa, että se tunne on palannut niin pitkän poissaolon jälkeen. Alkuviikosta tapasimme personal trainerin kanssa ja nyt on tosiaan meneillään loppukiri. Treenien määrä lisääntyy, mutta antaa tulla vaan. Minä aion kavuta sinne vuorelle ja toivottavasti vielä hymyillen J!

Ehkä haastavin asettamistani tavoitteista oli elämänhallinta. Uskon, että pienin askelin olen etenemässä oikeaan suuntaan. Loppusyksystä vauhti alkoi taas kiihtyä entiseen tapaan, mutta tällä kertaa huomasin tilanteen riittävän ajoissa, jotta pystyin tekemään korjaavia toimenpiteitä. Otin kerrankin vastuun omasta elämästäni. Totesin, että tulipa taas suunniteltua liikaa ja mietin, mitä voi karsia. Muutama projekti jäi odottamaan tulevaisuutta ja hyvä niin. Ehkä toteutan ne tulevaisuudessa, ehkä en. Sen näkee sitten! Kiire vaivaa aina välillä edelleenkin, mutta osaan suhtautua siihen hieman rauhaisammin kuin aikaisemmin. Kun hetkeksi pysähtyy ja miettii, voi olla, ettei itse asiassa ollutkaan kiire mihinkään.

Niin moni ystäväni on viime aikoina tuonut esiin tästä hetkestä nauttimisen ja tämän opettelemisen. Taidan vihdoin ymmärtää, että kiireen poistamisella olen pyrkinyt juuri tähän. Mainitsin sen aikaisemmassakin kirjoituksessa, mutta ennen se oli sivulauseena, nyt se on päälause! Tällä tiellä olen vielä alkumetreillä, mutta odotan innolla jatkoa.

Pienen pieniä kehityksen askeleita on siis otettu ja varmasti vielä monta askelta on edessä. Mutta askel kerrallaan me Kapuamme Tajumulcon huipullekin!