Matka. Minäminäminä vai ne muut.

”Jännittääkö?” Tätä moni kysyy.

Aika vähän olen ehtinyt itse matkaa jännittää, kun on ollut paljon käytännön asioita hoidettavana; lapsen elämä, harrastukset ja tukiverkot, koiran hoito, kodin siivous, varusteiden hankinta, jne. Toki jännittää kestääkö kunto, milloin iskee vatsatauti ja kuinka ryhmädynamiikka toimii (jonkinmoinen ihmiskoehan tämä myös on, matka omaan itseen suhteessa muuhun ryhmään).

Monenmoisen hankinta- ja tehtävälistauksen ohessa on takaraivossa narskunut ajatus etuoikeudesta järisyttävän moneen asiaan. Ultrakeveitä matkapyyhkeitä, repun sadesuojuksia, vesirakkoja (imuletkulla varustettu juomapussi) ja miljoonia pilleripurnukoita hiplatessani on verkkokalvolla häilynyt kuva varvastossuissa rinteitä kapuavasta paikallisesta apujoukosta. Huono omatunto pyrkii väistämättä pintaan.

Itselleni Kapua 2019 Etiopia on mahdollisuus sekä kavuta vuorelle että päästä konkreettisesti auttamaan. Vuoden mittaan ajatusten painopiste on vaihdellut varainkeruusta kunnonkohentamiseen ja varustehankintoihin. Eri tilaisuuksissa asiasta puhuessani on juttu edennyt suurinpiirtein näin: lyhyt esittely Kapuasta ja avustuskohteista, pidempi keskustelu vuorelle kapuamisesta sekä vaellus- ja vuorikiipeilykokemuksestani. Mitä pidempään asian äärelle on pysähdytty, sitä enemmän ovat ”oikeat” asiat nousseet esiin. Miten ja keitä autetaan, mikä merkitys juuri tällä avulla on, miksi tätä teen ja tärkeimpänä: yksikin ihminen voi tehdä jotain tasa-arvoisen elämän edistämiseksi!!

Ihan mahtava lähteä matkaan! Huomenna tähän aikaan nuokun luultavasti unetonna lennolla Tukholmasta Addis Abebaan. Mutta pääsen vihdoin kokemaan sen, mitä olen liki vuoden odottanut!

Pienenä sivujuonteena matkaan on jo tullut keskosvauvojen avustaminen. Ei kuulu varsinaiseen Kapua-ohjelmaan, mutta niin vaan on porukan reppuihin pakattu villanuttuja, D-vitamiinia, kuumemittareita, ravintolisiä, ym. tuikitärkeää pikkaraisille vauvoille Etiopiassa.

Mitähän muuta tämä matka tuo tullessaan?!