Matka lähestyy – jippii ja kääk!

Viikon päästä olen jo lentokoneessa – jippii ja kääk! Koko vuosihan on ollut kapuamista, mutta kohokohta, matka ja konkreettinen kapuaminen, tuntui aina niin kaukaiselta loppuvuoden jutulta.

Se loppuvuosi on nyt! Vuosi on jo tähän mennessä ollut melkoinen. Hurjan innostava ja kiinnostava, mutta myös väsyttävä ja stressaava. Vahvasti plussan puolella silti, ja Etiopian matkakin on vasta edessä.

Varainhankinnan maailma on avautunut ihan uudella tavalla – se on kovaa työtä. Kieltämättä oli helpottunut olo, kun keräystavoitteeni, 4550 €, oli kasassa ennen matkan alkua. Vaikka päätin heti alussa, että en ota asiasta stressiä ja hoidan keräyksen omalla tavalla, itselleni tärkeiden juttujen kautta, on usko välillä meinannut loppua. Kaikilla muilla on niiiiin hienoja ideoita. Kaikki ahkeroivat niiiiin monella tavalla. Kaikki saavat niiiiin paljon sponsoreita. Missä mun huikeat ideat ja sponsorit ovat?! Pitäiskö mun olla ahkerampi?!

On pitänyt järkätä treffit, koska Kapua

Ja silti se rahavuoren huippu vaan lähestyi. Hitaasti mutta varmasti. Jättimäinen kiitos kaikille teille, jotka tavalla tai toisella olette auttaneet minua huipulle pääsemisessä! Hienointa on ollut, että Kapuan myötä olen ollut yhteydessä moniin ihmisiin myös vuosien takaa, joko livenä tai virtuaalisesti. On pitänyt järkätä treffit, koska Kapua.

Kapua yhdistää, paitsi meitä kapuajia toisiimme, myös kapuajia muihin ihmisiin. On ollut ihanaa huomata, miten sydämestään moni on tätä projektiani tukenut ja ollut valmis auttamaan lähimmäisiä kaukana Etiopiassa ja Malawissa. Juonut paljon etiopialaista kahvia (jota muuten saa edelleen), käynyt teatterissa, tullut tutkailemaan itseään kirjoituspajaani, siivonnut kaappinsa lahjoittaakseen kirppistavaraa ja jopa ihan vaan lahjoittanut rahaa. Ja minä olen nähnyt teitä monia toimittaakseni kahvia tai lippuja tai noutaakseni kirppiskamoja. Kapua-treffit <3

Arvatkaapa, kuinka paljon kirppis tuotti? 1358 euroa + tori.fi-myynneistä tuli 130 €! Eläköön kierrätys! Miten huikeeta, että iso kasa käytettyä tavaraa vaihtoi omistajaa hyvän asian puolesta. Luonto kiittää! Kapua kiittää! Ja minä kiitän! Myös Järvenpään Helmi Kirpputoria, joka antoi alennusta pöytämaksuista. Kaikkia, jotka lahjoittivat myyntitavaraa. Ja Murua, joka sieti sitä Ikea-kassien invaasiota kodissamme. Jos ihan rehellinen olen, niin ehkä en vähään aikaan ole menossa kirppikselle myymään…

Viime hetken järkkäilyt

Se itsekkäämpi tavoite tälle vuodelle oli löytää uudestaan liikunnan ilo. Kun elämä näytti varjopuoliaan entiselle aktiiviliikkujalle, voimia liikkumiseen ei vain ollut pitkään aikaan. Simien-vuoristo ja Ras Dashen ovat toimineet mahtavana motivaattorina! Mikä fiilis oli joskus heinäkuussa, kun tunturia kapusin ylös ja tajusin, että tätä olen kaivannut. Väsytti, olin ihan puhki ja silti tuntui niiiiin hyvältä! Jännittää tietenkin, miten kunto riittää, mutta ainakin olen todella paljon paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten Kapua-tiimiin hakiessani. Sekin tavoite siis saavutettu!

Aina kaikki ei ole edes siitä omasta kunnosta kiinni. Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna oli viimeisen koulutuksemme aika, ja silloin käytiin läpi muun muassa vuoristovaellusta ja varusteita. Meitä muistutettiin myös siitä, että matkan joka hetkestä pitää nauttia – ei vain siitä, kun varsinaiselle huipulle kapuamme. Sinnehän kaikki eivät välttämättä edes pääse, koska etukäteen ei voi tietää, keneen esimerkiksi vatsa- tai vuoristotauti iskee.

Itselleni tuli rauhallinen fiilis. Nyt vain nautin, tuli mitä tuli. Olen tehnyt parhaani, kuntoillut ja hankkinut varusteet – viimeisten perässä tosin varmaan juoksen vielä lähdön aattonakin… Kassiin on pakattu avoin mieli, ripaus jännitystä ja suomalaista sisua. Ja Tenahousut, koska minähän kapuan huipulle vaikka p****t housussa ;D