Jalkani ovat olleet jo pari päivää kotimaan kamaralla, mutta pääni harhailee vielä Afrikassa.
Kun havahdun yöllä hereille, menee tovi ennen kuin tajuan, että olen omassa vuoteessa enkä makuupussissa Malawin vuorilla. Pimeässä hamuan tyynyn vierestä vessapaperia ja otsalamppua valmistuen kyykkäämään ulkohuussiin.
Kun tajuntani palailee takaisin Jyväskylään ja kaakeloituun vessaan, huokaan syvään. En helpotuksesta, vaan haikeudesta. Siivu sydämestäni jäi Malawiin, ystävällisten ihmisten ja loistavien värien maahan.
Matkalaukkuni saumoihin on tarttunut tuliaisiksi oranssinruskeaa hiekkaa. Se muistuttaa pölyisistä bussimatkoista ja kuoppaisista taipaleista Malawin maaseudulle. Vierailimme Saliman ja Dedzan alueen kouluissa, joihin ohjataan Kapuan keräämiä varoja. Varsin pian kävi selväksi, että olemme oikealla asialla.
Köyhyys näkyi kaikkialla, sillä olosuhteet olivat vaatimattomat. Ei sähköä, ei koneita. Seinällä käsinkyhätyt ohjeet AIDSia vastaan. Pihalla vessantapainen, vesi kannetaan kaivosta.
Kun nyt katselen valokuvia, niissä näkyy iloisia lasten vilkutuksia ja isoja hymyjä, mutta myös uteliaita katseita ja totisia kasvoja.
Kontrasti on suuri, kun lapset tungeksivat riemulla kameran eteen koulun pihalla. Samaan aikaan ohitse kulkee jono nuoria naisia, jotka kantavat isoja kantamuksia päänsä päällä. Koulunkäynti ei ole itsestäänselvyys etenkään tytöille, joiden osalle lankeavat raskaat kotityöt.
Keskustelimme tyttökerholaisten kanssa heidän elämästään ja haaveistaan, peloistaankin. Kapuan keräämillä rahoilla tuetaan kerhojen toimintaa, ja osallistuminen on nuorille maksutonta. Tytöt kertoivat, että tapaamisissa he saavat tärkeää tukea toisistaan ja hyödyllistä valistusta nuoren naisen elämään.
Mitä tapahtuu sitten, kun te lähdette? Unohdatteko meidät, kysyi 13-vuotias Chikondi (suomeksi Rakkaus), joka käy koulua ja tyttökerhoa Kalilombe Primary Schoolissa.
Kysymys kirpaisi. Emme unohda, vakuutan hänelle. Meidän on palattava omaan arkeen Suomessa, mutta jatkamme vapaaehtoistyötä, jotta nämä ihmiset täällä voivat tukea teitä.
Näillä ihmisillä tarkoitan paikallista nuorisotoimintaa vetävän kansalaisjärjestön CYECEn (Centre for Youth Empowerment and Civic Education) väkeä.
CYECE on Kapuan tukemien suomalaisjärjestöjen Taksvärkin ja Väestöliiton kumppani ja käytännön kenttätyön toteuttaja Malawissa. On järkevää, että apu menee perille suoraan kansalaisjärjestön kautta eikä raha kulje hallituksen korruptoituneiden välikäsien kautta.
Tasa-arvoisen koulutuksen ja seksuaalioikeuksien edistäminen ovat monivuotisia projekteja, joihin ei syydetä rahaa sokeasti. Kehitysyhteistyön toteutumista seurataan sekä kohdemaasta että Suomesta käsin. Kapua-ryhmän vierailujen aikana paikalla olivat myös Taksvärkin toiminnanjohtaja Lauri Peltonen ja Väestöliiton kehitysyhteistyön asiantuntija Laura Lipsanen.
Kun tapasimme CYECEn väkeä kouluvierailuilla, vakuutuimme siitä, kuinka sitoutuneita he ovat tekemään työtä nuorten paremman tulevaisuuden hyväksi. Kiitos teille, Aggie, Clemencia, Florence, Maxwell ja kumppanit.
Paikallistuntemusta tarvitaan myös, jotta voidaan vaikuttaa päättäjiin. Tyttöjen asemaa parantaviin asennemuutoksiin pitää saada ”vihreää valoa” sekä kyläpäälliköiltä että hallintoviranomaisilta. Onneksi edistystä on jo tapahtunut. Yhä useampi kyläpäällikkö on esimerkiksi kieltänyt alaikäisten avioliitot, jotka ovat kiellettyjä myös Malawin laissa.
Shine like a star, loista kuin tähti. Lause Dedzassa asuvan tytön t-paidassa on pinttynyt päähäni. Ajattelin häntä useana yönä, kun tähyilin tähtitaivasta Afrikassa. Häntä ajattelen vielä Suomessakin ja mietin, mitä kuuluu Tähtitytölle. Toteutuvatko hänen haaveensa opiskella itselleen ammatti ja saada yksi lapsi? Vai käyvätkö nuoren naisen synkimmät pelot toteen ja tie katkeaa ennen aikojaan?
Kapuajien matka on ohi, mutta työmme jatkuu. Olemme nyt nähneet, miten paljon hyvää Kapuan avulla saadaan aikaan. Se antaa lisää potkua päästä 100 000 euron tavoitteeseen eikä haittaa, vaikka paukkuu ylikin.
Kartuta kanssamme Kapua 2018 Malawi -keräystä. Sijoita tyttöjen tulevaisuuteen. Siihen on erityisen hyvä syy tänään 11.10. YK:n julistamana Kansainvälisenä tyttöjen päivänä.
Paljon kiitoksia – zikomo kwambiri! (Kuvat © Mervi Varonen 2018)
Ystävällisin terveisin
Malawin kapuaja Mervi