Yö ulkona on aina mielenkiintoinen kokemus. Ääniä oli vähemmän kuin safarilla, mutta se ei haitannut. Heräämme hyvissä ajoin, kun tulee valoisaa. Vieressä oleva Chambe huippu on majesteettinen ja hieman pahaenteinen. Onneksi matkamme ei suuntaa sinnepäin.
Aamupalalla saamme herkullisen ruuan lisäksi eilen poimittuja keltaisia villivadelmia. Aamiaisen jälkeen olemme valmiita seuraavalle vaellusosuudelle. Matka ei kuulemma ole kovin pitkä ja nousua on vain 300 metriä. Alku sujuu verkkaiseen tahtiin, jokaisen omalla vauhdilla. Puolen välin jälkeen saamme kuulla, että enää on edessä jyrkkä lasku ja sitten jurkkä nousu, mutta Chisope Hut näkyy heti sen jälkeen eli ei mitään hätää.
Pian hitaan, mutta varman laskun jälkeen näemme jälkijoukosta ensimmäisten, nopeampien, joukon juuri aloittelemassa jyrkkää nousua. Huudamme heille tsempitykset ja saamme vilkutuksia takaisin. Omat mietteeni mäestä ovat painokelvottomia, mutta voin sanoaetteivät ne ole kovin lämpimiä vaikka hiki runsaasti virtasikin. Nousun jälkeen tulemme tämän hetkisen reittimme korkeimpaan kohtaan 2350 metriin. Pauliina, Mervi, Tuulikki ja minä päätämme ottaa kuvan tästä kohdasta. Me neljä olemme ottaneet huomioon kuntomme, emmekä yritä nousta huomenna huipulle muiden kanssa. Tässä on nyt siis meidän reissumme korkein piste ja otamme tästä meidän huiputuskuvan.
Kuvan ottamisen jälkeen on vielä pitkä lasku, mutta se on jo helpompaa. Näemme toiset jo mökillä touhuamassa, ja jokaisella askeleellamme tulimme lähemmäksi. Enissmäiset saapuivat mökille 3,5 tunnissa ja meidän porukka saapui 4,5 tunnissa. Aina kun pidimme taukoa tai oli mahdollista, ihailimme ympärillämme näkyvää ihmeellistä maisemaa. Chisepo Hutilla näkymä on jylhän uljas. Pian lounaan jälkeen saamme kirjekuoren. Kuoressa lukee ”Tsemppiviestejä Suomesta ja vuoren juurelta. Kokoonnumme kaikki yhteen kuuntelemaan, kun Tuulikki lukeekuoreen kirjoitettua viestiä Suvilta, Ainolta ja Outilta. Jännitys tiivistyy, kun kuori avataan ja sisällä ollut kortti otetaan esiin. Tsemppiviestit nostattvat mieltä ja lämmittävät sydäntä. Viestin saaminen oli ihana yllätys meille kaikille ja vahvisti haluja päästä huipulle.
Iltapäivästä Kaisan kajakki (- ja vuori)matkat järjestää exkursion paikallisen oppaan kanssa läheiselle huipulle. Tälle matkalle rohkenevat lähteä mukaan Jessica, Tomi, Marjo, Jyri, Sirkka, Ninnu ja Tuula. Mökille jääneet keskustelevat henkeviä ja pitävät hierontatuokion kipeille hartioille. Exkursiolta palanneet kertovat reissun olleen ”hyvä”. Hetki menee, kun naarmuja ja haavoja vertaillaan sekä hoidetaan. Myös esitellään mukaan tulleita mintun oksia, joista on tarkoitus jossain vaiheessa tehdä teetä. Kävely oli kuulemma oikein hyvää harjoitusta huomiselle. Ennen illallista on vielä aikaa pelata korttia sekä tutustua muihin (saksalaisiin) mökkivieraisiin ja (hollantilaisiin) telttavieraisiin.
Huomenna osa meistä lähtee huiputtamaan Sapitwan huippua aamulla heti kuudelta. Päivästä tulee varmasti mielenkiintoinen! Yhteistyöllä vain taivas on rajana.
Veera the pixie