Kapuajan kirjoitukset

Sunnuntai ja viimeinen päivä Tadzikistanissa. Dusanbessa hotellin ikkunasta hiekanväristä kaupunkia ja ilmassa leijailevaa hiekkapölyä katsellessa haikailee kaihoisasti näkymään vaelluksen upeissa vuoristomaisemissa. Tässä vaiheessa tuntuu jo lähes unenomaiselta ajatukselta, että olemme…

La 13.9   Mikä tunne herätä sängystä! Vain yhdellä heräämisellä usean sijaan ja nauttien talon lämmöstä! Leposykekkin oli ensimmäistä kertaa yöllä normali, ja olo oli hyvin levännyt. Nousu sängystä muistutti…

Tänään oli viimeinen vaelluspäivämme. Toisaalta oli kiva päästä nauttimaan happirikkaammasta ilmasta, mutta samalla oli heitetävä hyvästit upeille vuorimaisemille ja kirkkaille erämääjärville. Tuntui myös oudolta hylätä leirielämä, johon oli ehtinyt tottua….

Aamu valkeni valtavan tuulisen yön jälkeen Kulikalonin järvien läheisyyteen pystytetyllä leirillämme. Paikka oli kuin ihmeellinen golfviheriötä muistuttava vehreämpi keidas keskellä karuja, kuivia ja hiekkaisia vuorenrinteitä, jotka nousivat joka puolella ympärillämme….

Oppaamme Omad päätti, että keskiviikon solanylityspäivänä lähdetään ajoissa liikkeelle, niinpä kokoonnuimme aamiaiselle aamuhämärissä. Olin ollut sairaana ja syömättä jo kaksi vuorokautta, joten opas katsoi parhaaksi järjestää minullekin aasikyydin. Taipaleen alussa…

Rikkonaisen yön jälkeen aamu alkoi aasien kiljunnalla ja saksalaisseurueen tarmokkaalla puheenpälpätyksellä. Saksalaiset olivat lähdössä jo 7.30, kun taas meidän ryhmämme söi aamiaista vasta kahdeksalta. Aamiaistelttaan kömpi enemmän tai vähemmän väsynyttä…