Vietimme henkisesti haastavien kouluvierailupäivien jälkeen rentoilupäivän Domwen saarella turkoosin veden ja villin luonnon ympäröiminä. Oli aikaa lepäillä, pelailla yhdessä, käydä keskusteluja ja heittää huulta eli tutustua paremmin tiimikavereihin. Koska Tomi oli varannut riippumaton itselleen yösijaksi, niin minä nukuin yksin kupoliteltassa ylhäisessä yksinäisyydessä majoitusalueemme yläreunalla. Ensimmäsenä yönä heräsin, kuten lähes joka yö, ja tunsin luonnollista tarvetta päästä käymään teltan ulkopuolella. Siinä ympäristön ääniä yönpimeydessä kuunnellessa ja pohtiessa onko vielä ihan pakko poistua majoitteesta hetkeksi helpottamaan oloa ajattelin meidän tiimiä ja sai alkunsa seuraava runontapainen.

Niina Joensuun, potin keräs pikavauhtia upean, Takavasempaan sitten poistui mielestäni turhan nopeaan.

Sirkka, Savonmuori tomera, siivooja on uuttera, hälle tuttua on niin pakolaisuus kuin rasismi.

Tuulikki, samasta heimosta, tarinaa iskee reissusta niin monesta, on hoitsu reipas paikallaan avun saa hältä jokainen joka reissullamme sairastaa.

Marjo on myöskin Savosta, hän näppärä on käsistään, rauhaisa eränainen mieleltään.

Pauliina inssi Espoosta, on paljon maailmaa nähnyt, taitaa reissujen tiedot löytyä Excel taulukoista.

Aino samalta suunnalta, taitaa kielen englannin ja puheenparren lempeän, hän puolestamme isäntiämme kiittää täysin sydämin.

Mervi keskisuomesta, kirjoittaa jutun autosta uudesta, hän toimittajan lailla kouluja ja kyliä tutkii, taitaa kotona juttua reissusta ilmoille hutkii.

Veera Tampereelta, ATK tuki reissullamme monen arvokas, on hänkin maailmaa nähnyt, mukava että on mukana nyt.

Tuula PK seudulta, on sydämmellään tukena niin lasten kuin eläinten.

Tuija nainen Pohjanmaan, järjestöihminen tomera, on tervetullut lisä tähän sekalaiseen porukkaan.

Ninnu Lohjalta, partiosisko reilu reipas vauhdikas, ei aina mukaan ehdi jokainen tavara edes arvokas.

Outi leipuri Veikkolan, loihtii herkku piirakan, kakun laittaa upean.

Kaisa Espoon ilopilleri, ginibileet järjesti, paikalliset tiilenrakoon flossasi.

Jessica iloinen teekkari, GT:eet mittaa sopivat, laukoo jutut nasevat, irtoo naurut remakat.

Sanna pieni pikisilmä pippuri, ihon kuvillaan tummia lapsia viihdytti.

Tomi, reissun uroskaveri verraton, on hälle tuttuja seudut niin Aasian kuin Afrikan, kyllä kohahtaa tyttöryhmä Saliman, kun saapuu paikalle kultakutri Heinolan.

On takana matkan ja kehitysyhteistyöprojektin, Paraisten rouva tomerin, hän pieni pala kerrallaan, haluaa maailmasta tehdä naisille paikan paremman, meitä lempeästi opastaa Suvi suloinen.

Runon tään kiitokseksi raapustin, matkasta ja vuodesta tästä yhteisestä projektista rustailin.

Vaikka varainkeruuta tehdäänkin pääsääntöisesti itsekseen ja omin parhaaksi katsomin keinoin on tiimin tuki hyvin tärkeä. Jokaisella tiimiläisellä on omat vahvuutensa ja verkostonsa, joista voi jokainen halutessaan apua ammentaa. Henkilökohtaisen tavoitteen lisäksi ponistelemme yhdessä kohti 100 000 yhteistavoitetta ja tiimimme yhteishengellä uskon sen onnistuvan.

ps. heräsin “runoyön” jälkeen aamulla siihen, että teltan ylle kaartuvassa puussa ruokailevat apinat pudottelivat roskia telttani päälle. Ja kyllä, kävin kuin kävinkin yöllä ulkona.

0 kommenttia

Jätä kommentti

Haluatko aloittaa keskustelun tai tietää lisää?
Kirjoita mielipiteesi ja kannustuksesi alle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *