Tänä aamuna kello herätti Kapuajat kukonlaulun aikaan ihailemaan auringonnousua. Aamupala tarjoiltiin meille jo 5.45, koska edessä oli pitkä päivä pyöräilyn merkeissä. Bussimme kuljetti meidät läheiselle huoltoasemalle, jonka pihalla huoltojoukko odotti pyöriemme kanssa. Hetken aikaa ihmeteltiin pyöriä ja niiden säätöjä. Allekirjoittaneella ainakin oli hieman ongelmia pyörän ison runkokoon ja liian korkean satulan takia. Satulaa ei tällaiselle kirpulle saanut laskettua tarpeeksi matalalle, mutta onneksi huolto pelasi ja pian yksi huoltajistamme palasikin lyhennetyn satulaputken kanssa. Sitten koko joukko olikin valmiina lähtöön.

Edessä oli noin 80 km taival Salimasta hautavajoaman juurelle. Kylien läpi pyöräilessä matkaamme vauhdittivat innokkaat kannustajat. Saattaa olla takapuolen lisäksi ranteetkin huomenna kipeänä kaiken sen vilkuttelun jälkeen. Aurinkokin oli seuranamme koko päivän, lämpöä riitti 30-36 plusasteen verran, onneksi tuulenvire kävi lähes koko ajan, joka hieman helpotti oloa.

Teiden varsilla näkyi paljon kirkkoja, vuohia, lapsia, miehiä viidakkoveitsien kanssa sekä Hevisaurus-paitainen nainen. Ihmettelyn aiheita olivat myös hiilen myyjät ja vauva selässä kulottavat naiset.

Valtavan isoja baobab-puita näkyi paljon ja niiden juurella olikin hyvä pitää taukoja vaikka varjoa ei niistä huolimatta tahtonut juuri löytyä. Tulipahan maistettua myös baobab-puun hedelmää, joka sisältää paljon kalsiumia. Nautimme myös hyvän lounaan suuren baobab-puun juurella.

Vaikka kaikki kapuajat eivät koko matkaa pyöräilleetkään, oli sitä kuulemma kiva seurata myös autosta käsin suomalaista musiikkia kuunnellen. Bussissa bilettävä seurue valitsi Malawi-tiimin biisiksi JVG:n ”Tarkenee”.

Hautavajoamalle, 80 km pyöräilyn jälkeen, saavuttaessa päätti joukkomme jatkaa matkaa vielä noin viiden kilometrin verran ylämäkeen, mutta suurin osa hyppäsi bussin kyytiin kolmen kilometrin jälkeen. Kapuaja-Kaisa veti suomalaisella sisulla yksin viimeiset viisi kilometriä ”40 km Dedzaan” tienviitan kohdalle asti. Kilometrejä tälle päivälle kertyi päälle 80.

Pyöräilyn jälkeen oli mukava istahtaa bussin pehmeälle penkille ja nauttia upeista maisemista bussista käsin. Seuraavat kolme yötä majoitumme Dedzassa, 1500-1600 metrin korkeudessa.

Kapua-tiimin pyöräilypäivän jälkeiset fiilikset:
Perse huutaa hoosiannaa!
Loistava esimerkki siitä kuinka paljon tässä ryhmässä on voimaa! Hieno päivä.
Mahtavaa!
Lämmintä!
Mukava aistia pyörän selästä Afrikkalaisten kylien elämää.
”Mä en pyöräile enää metriäkään! Ostan sähköpyörän heti kun pääsen kotiin.”
Ryhmän tuki tsemppasi eteenpäin.
Lapsien kannustus kuului koko matkan.
”Azungu” (valkoihoinen), ”hello”, ”good morning”, ”how are you?”, ”What’s your name” kuulimme moneen kertaan.
Miksi näiden satuloiden pitää olla näin kovia?
Upea päivä vaikka, voisin lähteä uudestaan!
Ps. Pyöräilyhousut olis kiva lisä!

2 kommenttia
  1. Suvi says:

    Kaisa!❤ Mä niin arvasin! Antoisaa ja sinnikästä matkaa teille kaikille. Ihana seurata tätä blogia ja taitavasti kirjoiteltuja postauksia.

    Vastaa

Jätä kommentti

Haluatko aloittaa keskustelun tai tietää lisää?
Kirjoita mielipiteesi ja kannustuksesi alle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *