Ihastelin yöllä tähtitaivasta, joka oli meille loistanut jo kahden yön verran Pesnja Abayan juurelta. Aamulla olisi aika jättää hyvästit niin Pesnja Abayan vuorelle kuin Dikiy-leirille. Tuttu Otavan tähtikuvio oli vähän kallellaan ja mielessäni kaikuivat vuoristo-oppaan sanat yöllä saapuvasta lumimyrskystä.

Myrskyä ei onneksi kuulunut ja aikainen aamu Dikiy-leirissä valkeni hyvin kotoisissa, joulukuisissa tunnelmissa. Pienesti pakkasta, tähtitaivas, uusi lumi maassa, mitä muuta sitä Suomineidon kasvatit elokuussa kaipaisivat.

Läksimme retkikuntamme kanssa vaeltamaan talvisissa tunnelmissa kohti South Inylchek base campia. Edellisten päivien kiviähky vaihtui ihastukseen ja kirgisialaiseen talven ihmemaahan. Vaelsimme valkoista ja lumista Inylchek jäätikköä pitkin nähden jäätikköpuroja, jäätikköjärvenpohjia sekä Tähti nimisen jäätikön, joka oli nimensä veroinen.

Retkikuntamme oli eilen hiljainen. Tänään, upeassa kelissä vaelsi iloinen ja puheensorinan täyttävä ryhmä. Yksi haaveili kebabista ranskalaisilla, toinen kaipasi lapsiaan, kolmas unelmoi ihan normaalista wc:stä, vaikka slaavilainen kyykkä jo luonnistui meiltä kaikilta. Allekirjoittanut olisi ollut valmis lähtemään valkoisen lumen innoittamana Karakoliin laskettelemaan.

Base camp lähestyi ja vastaamme juoksi porterimme taputtaen käsiään, onnitellen meitä päämäärän saavuttamisesta. Porterien ele sai kyyneleet vierimään silmiin. Toisen kerran liikutuimme yhdessä, kun vihdoin satelliliittiyhteys pelitti ja saimme lukea tsemppiviestejä rakkailtamme retkikunnan sähköpostista. Kiitos kaikille tsemppauksista. Eija-tädistäni on tullut meidän kaikkien kapuajien täti.

Base campissa oli meille jo tuttuja espanjalaisia sekä saksalaisia aikaisemmista leiristä ja vaihdoimme kuulumisia heidän kanssaan. Base camp on valtavan paljon suurempi leiri kuin missä olimme vaelluksen aikana majoittuneet. Samaan aikaan kanssamme leirissä majoittui 100 muuta vaeltajaa. Olimme vaelluksen aikana hivenen kostuneita ja haaveilimme meille luvatusta banjasta. Tähän ohjelmaan tuli kuitenkin muutos, sillä leiristä oli kaasu loppu banja päivä sai odottaa. Savettipesulle siis tänäänkin.

Huonon lentosään vuoksi helikopteriyhteydet base campiin oli peruttu ja näin olen sinne ei voitu tuoda lisää mitään tarvikkeita, myöskään kaasua. Siitä huolimatta tämän leirin ruoka oli vaelluksemme ajan maukkainta ja ravitsevinta. Illallisen jälkeen saimme vaelluksestamme muistoksi todistukset. Kiitimme vaelluksen ajan oppaitamme sekä portereitamme pienellä kädenpuristuksella. Porterit ovat tehneet uskomattoman työn kantaen laukkujamme läpi lumen, jään ja kivikon. Siinä on kesätyö, joka vaatii voimia ja motivaatiota.

Base campin tunnelma vei mukanaan. Ihmiset kokoontuivat suureen ruokailutelttaan viettämään aikaa, lämmittelemään, kuuntelemaan slaavilaista kitaransoittoa laulun kera sekä pelaamaan kirgisialaisia korttipelejä, joiden säännöt jäivät vielä hiukan epäselviksi.

Päivämme sisälsi ihastuttavia maisemia, aitoja ihmisiä, kirgisialaista vaelluselämää parhaimmillaan.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *