”Kun olin 12, minut naitettiin 35-vuotiaalle miehelle. Nyt olen 14 ja synnytin juuri esikoiseni. Teen raskasta työtä pellolla ja kannan päivittäin monta litraa vettä kaukaa lähteestä.”

Hetken aikaa olin tuo tyttö Nepalin maaseudulta. Kapua-tiimimme ensimmäisessä tapaamisessa eläydyimme erilaisten ihmisten rooleihin ja vastasimme kysymyksiin ottamalla askeleen eteenpäin, mikäli meille luetut väitteet pitivät roolihenkilömme kannalta paikkansa. Olenko onnellinen? Pääsenkö kouluun? Voinko päättää, mitä haluan elämässäni tehdä? Kuilu rikkaiden ja köyhien välillä tuli näkyväksi heti ensimmäisten kysymysten kohdalla. Nyt ollaan tärkeiden asioiden äärellä. Tiesin tulleeni oikeaan paikkaan.

Kapuassa yhdistyy hienosti mahdollisuus tukea kehitysmaiden ihmisiä ja seikkailu vuoristossa. Lisäsin yhtälöön vielä yhden itselleni tärkeän palasen eli Lapin erämaineen. Olen juuri päättänyt parin viikon hiihtovaelluksen Urho Kekkosen kansallispuistossa. Reissun aikana siivosin vapaaehtoisperiaatteella yksitoista reitin varrelle osunutta autiotupaa. Lahjoittamalla halukkaat pääsevät siis samalla kertaa tukemaan sekä kutsumattomien villakoirien häätämistä autiotuvista että Kapuan kautta Nepalin ja Keski-Aasian lapsia, nuoria ja vammaisia eli heitä, joille apumme on todella arvokasta.

Köyhyys on toki kovin suhteellista ja sitä on monenlaista. Tätä nykyä olen itsekin suomalaisen määritelmän mukaan pienituloinen (se tosin on oma valintani ainakin osittain), mutta koska minulla on ruokaa jääkaapissa, vaatteita ylleni, katto pään päällä ja sänky, jossa nukkua, olen rikkaampi kuin 75 % maailman ihmisistä. Minulla on puhdasta juomavettä, joten asiani ovat paremmin kuin miljardilla muulla. Tililläni on rahaa ja kuulun siten maailman rikkaimpaan kahdeksan prosentin väestönosaan. Lisäksi olen saanut käydä koulua ja opiskella. Olen voinut valita kenen kanssa haluan elämäni jakaa. Minulla on mahdollisuus päättää hankinko lapsia, milloin ja kuinka monta. Sairastuessani saan apua. Samoin, jos olisin syntynyt vammaisena tai vammautunut myöhemmin. Saan asua synnyinmaassani, enkä ole joutunut kokemaan sotaa. Voin jopa halutessani hakea elämääni lisähaasteita, kuten hiihtää erämaassa tai kavuta vuorelle. Kaikki tämä on kuin lottovoitto. Kunpa tällaista rikkautta saataisiin kaikille ihmisille.

0 kommenttia

Jätä kommentti

Haluatko aloittaa keskustelun tai tietää lisää?
Kirjoita mielipiteesi ja kannustuksesi alle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *