MAAILMAN PARANTAMINEN JATKUU – SIIS OLEN
9.12.2014
Tämä on viimeinen blogini kapuajana. Tunnen suurta haikeutta siitä, että tämä mielettömän hieno ja työntäyteinen vuosi on päättymässä. Mietin jopa onko elämää ilman Kapuaa <3 Onnekseni pääsen vielä tilaisuuteen, jossa…
Täysi ja tyhjä; se olen minä.
24.10.2014
Saapumisestamme Suomeen on nyt 3,5 päivää. Olen parannellut flunssaani, jonka sain heti vuorivaellusviikon alussa. Vaikka en juuri lääkkeitä suosi, niin tuon viikon alussa aloitin enemmän kuin mielelläni lääkekuurin, jotta vaellukseni…
Sydän sykkii
13.10.2014
Retkikuntamme heräsi aamulla varhain ja jatkoimme matkaamme Sankaberin leiristä kohti Gichin leirialuetta. Aamulla heräsimme linnun lauluun ja meille oli tehty aamiainen. Kasvojen pesua varten saimme lämmintä vettä vadillisen jokaisen teltan…
Missä ollaan mikä maa ?
18.9.2014
Kanssakapuajani ovat omissa blogeissaan kuvailleet erilaisia tuntemuksia Kapua-vuoden ajalta, varainhankinnasta, kehitysyhteistyöstä sekä odotuksen kutkutuksesta tulevaa matkaamme kohtaan. Voin jakaa nämä fiilikset heidän kanssaan. Lyhyesti sanottuna vuosi on ollut erilainen, antoisa…
Kapuamisen arkea ja juhlaa
26.5.2014
Aktiivista kapuamisen varainhannan aikaa on omalta osaltani kulunut nyt noin neljä kuukautta, koska pääsin kunnolla töihin vasta opintovapaani jälkeen. Aika on mennyt nopeasti ja Kapua vie arjessa ajatukseni ja sydämeni…
Olen 50-vuotias kahden aikuisen tyttären äiti, joka on syntynyt maailmanparantajaksi. Erosin tyttärien isästä kun tyttäret olivat 1 ja 3–vuotiaita, ja voitte kuvitella, että elämä oli aikamoista rumbaa, sambaa ja tsattsattsaata….