Ihastelin yöllä tähtitaivasta, joka oli meille loistanut jo kahden yön verran Pesnja Abayan juurelta. Aamulla olisi aika jättää hyvästit niin Pesnja Abayan vuorelle kuin Dikiy-leirille. Tuttu Otavan tähtikuvio oli vähän […]

Kohti Pesnja Abayan huippua! Eiliseen iltaan asti huipun lähestyminen vaikutti epätodennäköiseltä uhkaavan lumisateen vuoksi. Vuoristossa eletään aidosti ja tuntuvasti säiden ja luonnon armoilla ja olosuhteet vaihtuvat yllättävän  nopeasti. Niinpä saimmekin

Pakkasenpuraisemina lähdimme aamukahdeksan jälkeen Komsomolskiyn leiristä kohti seuraavaa etappia. Matkasimme korkeuteen nähden hyvässä hapessa pitkin kivistä tietä. Aamupäivällä saimme kuulla sääennusteen seuraavalle päivälle, jonka on tarkoitus olla huiputuspäivä. Ennuste lupasi

Viidennen vaelluspäivän tavoitteena oli haasteelliseksi mainittu siirtyminen Mertzbacherin niityltä Komsomolskiyn jäätikön kupeeseen. Heräsimme sumuiseen vettä vihmovaan aamuun, toiset vatsataudin runtelemina ja toiset nälkäisinä edellisen päivän luvattuman kevyiden leiriruokailujen jäljiltä. Joukkomme

Banjapäivä Merzbacherin järven pohjassa on reikä. Tänä vuonna se tyhjeni jo 7 heinäkuuta. Se on tavallista. Järvi tyhjenee joka vuosi noin kolmessa päivässä ja täyttyy vuoden mitaan – ihmeellistä! Päätimme

Aamuauringon lämpimät säteet herättivät meidät kolmannen vaelluspäivän aamuun. Päivä käynnistyi jo tutuiksi tulleilla rutiineilla: teltassa yön aikana kostuneet tavarat narulle kuivumaan ja sitten aamiaiselle. Tarjolla oli herkullista uppopaistettua leipää, joka