Tadzikistanilainen lakki

Ensimmäinen päivä Tadzikistanissa ei pitänyt sisällään mitään järjestettyä ohjelmaa, joten ruhtinaallisen neljän tunnin yöunien ja aamiaisen jälkeen lähdimme kävelemään kaupungille. Ensimmäisenä kohteenamme oli puisto, joka oli muutaman korttelin päässä oleva puisto, jonne matkalla sivuutimme muutamia hallintorakennuksia. Ainakin ympäristöministeriön ja korkeimman oikeuden sivuutimme.

Aikamme puistossa käysknneltyämme seurasimme musiikin ääntä ja ajauduimme paikkaan, missä vietettiin jotain juhlia. Kyselimme asiaa ja meille kerrottiin paikan olevan Kansalliskirjasto, jonne päätimme lähteä tutustumaan. Pääovesta meitä ei toki pästetty sisään vaan ohjattiin sivuovesta sisään ja samassa meille järjestettiin englanninkielinen opas. Oppaan johdolla kiersimme koko kirjaston läpi, joka oli munomentaalinen rakennus, jossa kirjoja oli suhteessa vähemmän ja henkilökuntaan reilusti enemmän kuin vastaavassa suomalaisessa kirjastossa.

Kirjaston näkövammaisten osastolla oli myynnissä tuotteita, joita myytiin kyseisen osaston tukemiseksi ja ostin sieltä itselleni paikallisen lakin. Vaihdoin ostamani lakin päähäni loppupäiväksi lippiksen tilalle ja huomio oli taattu. Monissa paikoissa tuntemattomat ihmiset lakin nähdessä tulivat sanomaan jotain tai näyttivät pekkua. Tiedä sitten mikä lakin merkitys oli, mutta selvästikin sen näkeminen näytti ilahdittavan paikallisia. Vaikka itse sanonkin, se kyllä ístuu hyvin karvaiseen kuontalooni.

Ensimmäinen päivä ei ole kyllä sujunut kommelluksitta. Olen rajannut Visa-korttini käyttöä ulkomailla ja tietystikään en sitä ennen lähtöä muistanut muuttaa, joten kortilla en ole saanut mitään maksettua tai rahaa nostettua. Niinpä tää päivä on mennyt rahaa pummaillessa, kunnes lopultakin löytyi paikka taalojen vaihtamiseksi paikalliseen valuuttaan.

Sellainen tuntu kyllä tästä päivästä on jäänyt, että olemme vielä kulkeneet lähinnä sellaisessa kulissikaupungissa, missä on huomattavan vähän paikallisia ihmisiä liikkeellä ja taas huomattavan paljon presidentin ja hänen poikansa kuvia. Toivottavasti jo huomenna pääsemme näkemään oikeampaa elämää, kun pääsemme tutustumaan hankkeemme tukikohteisiin.