Oppimismatkalla

Kun ajoimme Sarajevon läpi, kaupungin kontrastit särähtivät silmään. Talorauniot, sosialistisen jugoslavian aikaiset kerrostalot sekä hulppeat lasikompleksit riitelivät keskenään katukuvassa. Maisemassa oli kuitenkin jotain niin kaunista ja koskettavaa.

Tänään jatkoimme matkaa serpentiinitietä pitkin vuoriseen Tuzlaan, tutustuaksemme IC Lotokseen. Lotos on bosnialainen vammaisjärjestö jonka kanssa yhteistyöjärjestömme Kynnys ry on tehnyt töitä jo vuosikymmeniä. Osa keräämistämme varoista menee Lotoksen vammaisten ihmisoikeuksia edistävään työhön.

Käynnin jälkeen ei ollut kysymystäkään siitä, tulevatko keräämämme varat tarpeseen. Vammaisjärjestöjen jokapäiväinen kamppailu valtiossa joka ei tue vammaistyötä, sekä on taloudellisesti heikko, on sydäntäsärkevää. Vammaiset ihmiset ja heidän lähipiirinsä joutuvat keskittymään selviytymiseen sen sijaan että keskittyisivät elämänlaadun kehittämiseen. Tukipalveluiden puute ja  köyhyys luovat suuria haasteita pärjäämiselle.

Lotos pyrkii edistämään vammaisten oikeuksia vaikuttamistyöllä, esimerkiksi tukemalla nuoria jotka ovat vaarassa syrjäytyä. Pahimmassa tapauksessa syrjäytyminen voi johtaa laitokseen. Mikäli perhe ei pysty huolehtimaan vammaisesta lapsestaan, lapsi lähetetään laitokseen kaukana sivistyksestä ja ihmisoikeuksista, kamaliin olosuhteisiin.  

Lotoksen työn lisäksi Lotoksen työntekijät esittelivät meille Tuzlan kaupunkia. Kävimme kunnioittamassa Tuzlan verilöylyn uhreja viemällä kukkia. Huomisen aiheet eivät suinkaan ole yhtään kevyempiä. Suuntaamme Srebrenicaan, missä noin 25 vuotta sitten tapahtui julma kansanmurha.

Viime päivät ovat olleet henkisesti rankkoja. Loppuviikosta saamme onneksi vastapainoksi keskittyä fyysisiin suorituksiin ja loputtomiin vuorimaisemiin. Rankoista aiheista huolimatta odotan innolla tulevia nähtävyyksiä, keskusteluita ja oivalluksia.