Onnellisuutta merkityksellisyydestä

Minun motivaationi olla mukana Kapua-projektissa liittyy omaan kokemukseeni siitä, miten tärkeää on kokea olevansa tärkeä, jollakin tavalla merkityksellinen. Varainkeruu tässä yhdessä maailman onnellisimmassa ja hyvinvoivimmassa valtiossa on osoittautunut hyväksi tavaksi pohdiskella omia tarkoitusperiään. Suomessa ja maailmalla kirjoitetaan paljon onnellisuusoppaita ja samaan aikaan osa ihmisistä joutuu lääkitsemään itseään masennuslääkkeillä, joita lääkärit määräävät kiihtyvällä tahdilla. Jokin kummallinen epäsuhta näiden asioiden välillä on. Tavattuani vaikeasti masentuneita ihmisiä, kuunneltuani heidän tarinaansa olen yhä vakuuttuneempi siitä, että onnellisuutta ei voi tavoitella “tuolla jossakin” ja “sitten kun”. Jos kokee, että elämälle ei ole merkitystä, ei siinä ole ehkä onnellisuuttakaan.

Merkityksellisyyden kokemus on jotakin aivan juuri tässä ja nyt. Merkityksellisyyden osa-alueet ovat yhteenkuuluminen, päämäärä, tarinankerronta ja itsensä ylittäminen. Voin valita sen, minkälaista tarinaa kerron itsestäni muille. Voin valita ainakin osan päämääristäni. Sen vuoksi juuri tänään, kun minulla on mahdollisuus valita, minun pitää se myös käyttää. Jos minä sairastun huomenna ja menetän toimintakykyni osin tai kokonaan, joudun aivan toisenlaiseen tilanteeseen. Lähes jokaisella ihmisellä tilanteesta riippuen on ainakin joitakin valintoihin perustuvia mahdollisuuksia. Tämä matka, jota myös elämäksi kutsutaan, on hyvä paikka harjoitella elämistä niin, että se vie minua itseäni lähemmäs omaa “parasta minääni”. Olenkin esitellyt itseni viime aikoina ajatuksella “Minä olen minä ja paras siinä.”

Merkityksellisyyden kokemus tulee ihmiselle esimerkiksi siitä, että omalla osaamisellansa voi tehdä jotakin hyvää jollekin toiselle. Tuo kokemus on tutkimuksissa todistettu yhdeksi suurimmista hyvinvointia edistävistä tekijöistä. On mielettömän hieno ajatus, että minä voin omalla pienellä osallani olla mukana tuomassa jotakin tärkeää ihmisille, joita en (edes) tunne. Mikä parasta, tämä on mahdollista tekemällä pieniä asioita ja tuomalla sitä kautta oman panokseni yhteiseen pottiin. Merkityksellistä on tietysti myös se, että voin liittyä porukkaan, jolla on sama päämäärä. Yhteisöllisyyden kokemus, johonkin kuulumisen kokemus on myös merkityksellistä. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Kapua-projektiin osallistuvia ihmisiä yhdistää ehkäpä ainakin se, että meillä saattaa olla  halu olla hyödyksi?

Yhteisöllisyyden ja merkityksellisyyden kokemukset ovat arvokkaita, jopa siis oman terveydenkin kannalta. Millä tavoin tähän loistavaan Kapua -kehitysyhteistyöteeman ideaan voisi vielä lisätä kuorolaulun ja ruotsinkielen puhumisen? Nekin ovat asioita, jotka tutkimuksen mukaan lisäävät ihmisten hyvinvointia ja jopa pidentävät ikää.

Ainakin teoriassa elämän merkityksellisyyden osa-alueita ja niiden valitsemista omiksi elämän ohjenuorikseen suuri osa suomalaisista voi pitää itsestäänselvyyksinä. Onnellisuus on jotakin enemmän pysyvää ja kestävää kuin vain pikaista tyydytyksen saamista tai nopeita hyvänolon tunteita. Jokaisen on hyvä havainnoida arjessaan ja oppia huomioimaan juuri niitä asioita, jotka pitkällä tähtäimellä tekevät elämästä merkityksellistä ja lisäävät onnellisuutta. Kapua-prosessin huipennus lienee se, kun pääsemme tapaamaan ihmisiä Etiopiassa, joiden elämän merkityksellisyys koostuu varmastikin osin samoista ja osin hyvinkin erilaista asioista kuin omamme. Jokaisen meidän kannattaa tehdä asioita, jotka eivät palvele vain meitä itseämme. Jos omaan itseemme käpertymisen sijaan saamme toiminnan suunnatuksi kohti muita ihmisiä, merkityksellisyyden kokemukset ovat ovat koko ajan läsnä. Teoissa, ajatuksissa, koko elämässä. Tästä on hyvä jatkaa varainkeruuta ja kurottaa ajatuksia kohti onnellista elämää. PS. Kuvituskuva kesällä 2016 Matkolla, Savonlinnassa