Kapuamalla apua – lessons learned

Olin ensimmäisen kerran mukana kapuamassa vuonna 2014 Etiopiassa. Tuo vuosi jätti minuun lähtemättömän jäljen ja on vielä kirkkaana mielessä yhtenä elämäni arvokkaimpana, joskin ajoittain myös raskaana kokemuksena. Mieleni syvimmissä sopukoissa minulla on ollut ajatuksena osallistua Kapuaan joskus vielä uudelleen ja heti näin 11 vuoden jälkeen koen olevani siihen taas valmis.

Kun nyt palaan ajatuksissani aikaisempaan Kapua-kokemukseeni, ensimmäisenä mieleeni tulee Etiopiassa näkemäni onnellisuus, jota ihmiset kokivat huolimatta monista puutteista elämän perusasioissa. Se sai minut miettimään paljon kohtuullisuutta ja sitä, mikä on erityisesti meille yltäkylläisyydessä eläville riittävästi. Voimmeko me koskaan olla tyytyväisiä, jos emme tiedä sitä?

Tutustuessamme avustuskohteisiimme saimme nähdä, mihin keräämiämme varoja käytetään. Se vahvisti uskoani siihen, että pienilläkin teoilla voi olla suuri merkitys. Me kaikki voimme halutessamme olla osa muutosta tekemällä käytännönläheisiä ja oikeansuuntaisia tekoja muiden auttamiseksi. Kapua mahdollistaa tämän meille ihan tavallisille ihmisille.

Kapua on myös osoitus siitä, miten joukko toisilleen aikaisemmin tuntemattomia ihmisiä hitsautuu vähitellen ryhmäksi, joka työskentelee yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Saimme yhdessä iloita onnistumisista, mutta kohtasimme vuoden aikana myös surua ja vastoinkäymisiä. Se muistuttaa meitä siitä, että elämä on arvaamatonta, eikä sitä voi hallita. On lohdullista oppia hyväksymään myös tuo tosiasia.

Nyt kapuamme Tansanian SOS-Lapsikylän tukemiseksi ja olen ylpeä siitä, että saan olla mukana juuri siinä Kapua-ryhmässä, joka ensimmäisen kerran tekee yhteistyötä SOS-Lapsikylän kanssa. Olen koko aikuisikäni työskennellyt lasten ja nuorten parissa ja tämä avustuskohde tuntuu itselle läheiseltä. Erityisesti tyttöjen ja naisten oikeuksien edistäminen on minulle tärkeää.

Myös treenaaminen Kilimanjaron huipulle pääsemiseksi käynnistyy vähitellen. Viime kerrasta myös sen oppineena, että fyysinen harjoittelu voi mennä liiallisuuksiin, yritän lähestyä tätäkin asiaa pienin askelin ja kohtuudella. Sen, ja rahavuorelle kapuamisen aloitan vähitellen puolisoni viisaat sanat mielessäni: ”Ei tarvitse vielä ensi viikolla olla valmista.”

Ryhmämme keräys on jo lähtenyt hyvin käyntiin ja moni on tuupannut minuakin kohti tavoitetta lahjoittamalla, mutta keräystililleni mahtuu vielä lisää.

Tule siis mukaan auttamaan!