Hieman hyväntekeväisyydestä ja koulutuksen tärkeydestä
En ole koskaan erityisemmin pitänyt esitelmien pitämisestä luokan edessä, tai siitä että joudun puhumaan englantia. Silti kävin tällä viikolla puhumassa Lapin ammattikorkeakoulussa Torniossa oman konkarikapuajani kanssa omasta koulutus- ja työhistoriastani sekä tietenkin Kapuasta ja hyväntekeväisyydestä, englanniksi. Olen ehkä maininnut muutaman kerran ystävilleni, että tämän vuoden teemana minulla tuntuu olevan se, että nyt mennään oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Siispä suostuin heti, kun minulta kysyttiin voinko pitää esityksen englanniksi.
Mieleenpainuvin hetki ei kuitenkaan ollut itse esitys, vaan vapaamuotoisempi keskustelu itse esityksen jälkeen. Keskustelimme muun muassa siitä, miten monella tavalla jokainen voi olla mukana tekemässä hyväntekeväisyyttä. Hyväntekeväisyys ei välttämättä vaadi rahaa tai hyvää kuntoa vuorelle kapuamista varten, vaan kaikilla on mahdollisuus tehdä jotain riippumatta siitä, minkälainen oma tilanne on. Hyväntekeväisyys ei siis ole vain sitä, että lahjoitetaan rahaa keräykseen, vaan hyväntekeväisyys voi olla vaikka sitä osallistuu ystävätoimintaan tai johonkin muuhun vapaaehtoistoimintaan. Itselle tarpeettomien tavaroiden lahjoittaminen eteenpäin on myös hyväntekeväisyyttä. Keskustelun aikana mietin, että usein unohdamme, ettei hyväntekeväisyys tarkoita sitä kyseisen asian olevan pois itseltä. Lahjoittamalla omaa aikaa voi saada vastineeksi uusia kokemuksia ja ystäviä, tavaroita lahjoittamalla voi saada vaikka lisää tilaa.
Keskustelimme myös kielitaidon merkityksestä. Meillä Suomessa kaikilla on mahdollisuus kouluttautua, itseasiassa lasten oikeuksiin kuuluu saada ainakin alkeisasteella maksuton (ja pakollinen) koulutus. Kun me keskustelimme englannin kielen tärkeydestä työelämässä, ei kaikilla lapsilla kehitysmaissa ole mahdollisuutta edes käydä koulua loppuun. Mikäli lapsi on vammainen, ei hänelle välttämättä anneta edes mahdollisuutta kouluttaa itseään. Huomasin, että mitä enemmän puhuimme koulutuksen /kielitaidon merkityksestä, sitä tärkeämmältä tämän vuoden Kapua -kampanja alkoi minusta tuntua (Kapua 2019 Etiopia -kampanjan tuella Kynnys ry edistää vammaisten ihmisten kouluttautumista ja työllisyyttä).
Koulutuksen avulla voidaan lisätä ihmisten omanarvontuntoa sekä uskoa tulevaisuuteen. Sellaiset asia, joita me pidämme itsestäänselvyyksinä, kuten se, että osaa lukea, kirjoittaa ja laskea auttaa kehitysmaissa asuvaa työllistymään paremmin. Samaan aikaan täällä Suomessa pohdimme, uskallammeko me puhua vieraalla kielellä, ja miten käy oman työllistymisemme, jos emme uskalla. Vielä pitää tehdä hieman työtä koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi, jotta Etiopiassa voidaan murehtia samoista asioista. Uskon kuitenkin, että etenkin kehitysmaissa asuvalle vammaiselle ihmiselle jo se, että hän ei koe olevansa enää taakka perheelleen, on iso asia.
Tiesitkö muuten, että 5 € lahjoitus kustantaa yhden päivän elämäntaitokurssin vammaiselle naiselle?Tuon viiden euron lahjoittaminen ei välttämättä ole kovinkaan iso asia meille, mutta se voi muuttaa yhden henkilön elämän. Huomaan jo nyt, että omat tapani nähdä maailmaa ovat pikkuhiljaa muuttumassa. Odotan jo innolla sekä ehkä hieman kauhuissani miten tämä vuosi tuleekaan muuttamaan minua!