Erilainen, mutta onnellinen kapuaja

Saavuimme muutama päivä sitten takaisin Suomeen Kapua-matkaltamme Bosnia-Herzegovinaan. Tulen muistamaan matkan loppuelämäni ja seuraavassa ovat päällimmäiset ajatukseni ja muistoni:

1. Tapaamani paikalliset järjestöaktiivit. Matkan alussa Tuzlassa mieleeni jäivät I.C. Lotoksen periksiantamattomat ja räiskyvällä huumorilla toimivat työntekijät ja aktiivit, jotka toimivat sinnikkäästi vammaisten ihmisten ihmisoikeuksien puolesta vähillä resursseilla. Kuten aikaisemmassa blogipostauksessani kirjoitin, kiinnitin järjestötyöntekijänä tähän erityistä huomiota. Varainkeruulla Lotoksen kaltaisille järjestöille on oikeasti väliä ihmisten elämässä ja siksi olen motivoitunut kerryttämään keräyspottiani.

2. Itsensä ylittäminen. Omat lähtökohtani matkalle lähtiessä olivat hieman erilaiset kuin muilla. En ole koskaan ollut kovin urheilullinen, vaikka tykkäänkin käydä tutustumassa erilaisiin luontokohteisiin. Halusin kuitenkin yrittää haastaa itseäni lähtemällä mukaan tähän Kapua-projektiin. Erinäisistä syistä kävi kuitenkin selväksi, etten tulisi olemaan huippukunnossa matkalle lähtiessä. Päätin kuitenkin lähteä mukaan, vaikka tiesin joutuvani epämukavuusalueelleni. Halusin myös omalla lähdölläni taata, että ryhmässä olisi tarpeeksi kapuajia matkan onnistumisen kannalta. Kapua-hankkeessa on kyse hyvän tekemisestä ja omien rajojen ylittämisestä. Koen onnistuneeni tässä, vaikka en Maglićia itse huiputtanutkaan.

3. Tiimi. Kapua-kollegani ovatkin jo postanneet ryhmämme kasvusta tiimiksi ja sen merkityksestä matkallamme. Tällä tiimillä oli vahva yhteishenki ja huikea draivi raikuvaa naurua unohtamatta. Nämä huikeat naiset kapusivat yhteistyöllä ja toisiaan tukien Maglićin huipulle. En ollut heidän onnistumisestaan lainkaan yllättynyt. Saattaessani heidät Maglićia kohti suuntaavaan bussiin minulla oli vahva tunne tämän porukan onnistumisesta.

4. Jalkapallo. Liput Suomi-Bosnia -matsiin spontaanilla yhteistyöllä ja pizzat poliisisaattueessa. Tarvitseeko enempää sanoa?

Olen ehkä hieman erilainen kapuaja, mutta koen kavunneeni omat fyysiset ja henkiset vuoreni matkan aikana. En kadu lähtöä sekuntiakaan!