Apua, riittääkö kunto!

Kesä alkaa olla loppupuolella, ja yllättäen (!) marraskuun alkuun ja Etiopian matkaan onkin enää vain pari kuukautta. Henkilökohtainen keräystavoite 4.550 euroa täyttyi hienosti jo toukokuussa; kiitokset siitä ja tilin kartuttamisesta senkin jälkeen aivan kaikille, jok’ikiselle lahjoittajille Yhdessä olemme saaneet laitettua paljon hyvää kiertämään! Uusi tavoitteeni on saada kokoon Kilimanjaron (5895 m) korkeuden verran euroja; syy tälle löytyy ekasta blogistani. Saaristolaisleipä – ihanan monen mielestä se paras ikinä – tuo hyvää mieltä ja makuja, paistelen sitä edelleen halukkaille. Nimiä paitaani ja mukaani vuorelle mahtuu hyvin lisää (vähintään 25 euron lahjoitus). Lokakuun lopulla 27.10. olen mukana Tapiolan kirkolla Etiopia-päivässä. Tämä tapahtuma onkin vain viikkoa ennen matkaa, joten matkakuume lienee silloin jo aika korkealla.

Vuoden kohokohta, matka Etiopiaan, alkaa siis jo häämöttää. Varojen karttumisen ohella odotan nyt kovasti sitä, että pääsen tutustumaan Etiopiaan, etiopialaisiin ja siihen, mitä Kynnys ry tekee ja saa aikaiseksi tässä projektissa kerätyillä kehitysyhteistyövaroilla vammaisten naisten parissa. Oma kokemukseni työttömyydestä antaa ehkä vähän ymmärrystä siitä, mitä yhteiskunnasta syrjäytyminen ja ulkopuolelle jääminen tarkoittaa. Mikään ei kuitenkaan korvaa sitä ymmärrystä, jonka saa siitä, että on siellä paikan päällä, ja kohtaa näitä naisia ”livenä”, saa tutustua heidän tilanteisiinsa heidän itsensä kertomana; kuulla ja nähdä, mitä tämä kehitysyhteistyö on vaikuttanut heidän elämäänsä. Tutustumme myös yliopistoissa esteettömyyden aikaansaamiseksi tehtyihin asioihin. Matkasta tulee ainutlaatuinen, ja siitä kertyy ihan varmasti paljon kertomista! Luulenpa, että siitä jää myös sulateltavaa ja pohdittavaa matkan jälkeenkin.

Tämän vuoden aikana olen huomannut, että olen todellakin lähtenyt Kapuamaan ensisijaisesti auttamisen pohjalta. Vaikka liikunkin mielelläni luonnossa ja odotan innolla vuorivaellusta, sitä varten tarvittavien varusteiden hankinta ei ole ollut päällimmäisenä tehtävälistallani. Nyt se alkaa olla jo enemmän kuin ajankohtaista! Trekkarit eli vaelluskengät minulla jo on, niillä luulen pärjääväni myös vuorilla. Keitettyä vettä kestävät juomapullot, makuualusta, reppu, tarkoitusta varten olevat vaatteet… Ostoslista on aikamoisen pitkä. En ole shoppailija-tyyppiä, joten olisi hienoa, jos ainakin jotain tarvikkeista saisi lainaksi.

Suurin kysymysmerkki on kuitenkin se, riittääkö kunto! Huhtikuussa saatua kuntoiluohjetta ei ole tullut ihan täsmälleen noudatettua; no, ei lähimainkaan. Pyrin liittämään näitä treenejä omaan juoksuohjelmaani, mutta ihan niin yksinkertaista ei erityyppisten tavoitteiden yhdistäminen ole ollutkaan. Tänä vuonna viikon vuorivaellus ja Ras Dashenin 4.550 metriä Etiopiassa ovat kuitenkin se päätavoite, joten juoksut saa nyt jäädä vähemmälle. Kyllähän sitä tasaisella maalla kävelee, mutta siitäkin on vähän kokemusta, että mäkinen maasto ja vuorivaellus, erityisesti korkeassa ilmanalassa ovat kuitenkin ihan eri asioita. Porrastreeniä ja vaativia mäkisiä maastoja uskoisin tarvitsevani. Olenkin jo facebook-sivullani luvannut treenata jokaisen lahjoituksen kannustamana: vähintään 25 eurosta treenaan ainakin tunnin mäkisessä maastossa, pienemmistä vähintään puoli tuntia portaissa, molempiin tulee lisäksi tunti tai kaksi tasaisemman maan treeniä. Parhaani teen tästedes treenauksenkin suhteen. Ennalta tästä asiasta ei kai saa tarkempaa tietoa, eikä asiaa voi mitatakaan. Ei siis voi kuin vain luottaa siihen, että treenaus kantaa ja pääsen perille asti.

Jokainen lahjoitus, pienikin, on tuonut ja tuo paljon iloa ja kiitollisuutta, ja samalla kannustaa jatkamaan hyvillä mielin tätä vapaaehtoistehtävää. Hiljattain eräs henkilö kannusti minua tietämättään:

Varttuneempi rouva tuli bussiin, köpötteli kävelykeppinsä tukemana iäkkäämmille tarkoitetulle penkille. Istui siinä ja piti keppiä topakasti kädessään; hänen valkoisen paitansa rintamuksessa luki reilunkokoisilla kirjaimilla ja sinisellä, punaisella ja keltaisella iloisesti väritettynä ”LET’S GO GIRLS!”

Ollaan siis iloisesti liikkeellä, viedään tämä viesti mukanamme, ja autetaan Etiopian ja Malawin naisia ja tyttöjä! Etiopia ja Ras Dashen, pian täältä tullaan!