Ambomaalla lapset näkee nälkää ja sinulle ei puuro kelpaa!
En tiedä, kuinka usein kuulin otsikon moitteen 1970-luvun koululaisena aamiaispöydässä? Vai kuulinko ollenkaan? Jotenkin Ambomaa ja nälänhätä kuitenkin liittyivät tuolloin yhteen ja antoivat pohjan koko sen aikaiselle Afrikka-kuvalle.
Samaa hokemaa olen käyttänyt huumorimielessä ikätovereideni kanssa, kun jotain uutta tai muuten vaan ei-niin-mieluisaa ruokaa on ollut tarjolla.
Nälänhätä ei ole vitsi. Ja nälänhätä on totta. Se ei kuitenkaan ole koko kuva koko Afrikasta, vaikka valtamedia mielellään maailman hädänalaisista kertoessaan usein kuvittaakin tekstin tummaihoisen lapsen kärpäsiä surisevilla, apua anovilla silmillä. Sama kuvasto on vallannut ala-asteikäisten koulukirjat. Oma 10v -tyttäreni, tummaihoinen ja afrikkalaisjuurinen, sai ns. kilarit, kun kotitehtävässä pyydettiin miettimään, miten kirjan kuvan lasta voisi auttaa. ”Miksi taas ruskea lapsi? Suomessakin on lapsilla kurjaa elämää. Onko nää kirjan tekijät ikinä käyneet Afrikassa? Siellä on niin paljon hyvääkin!” Toki koulukirjojen kuvasto ja sisältö ovat muuttuneet sitten omien alakouluaikojeni, mutta stereotypioiden luominen tapahtuu edelleen yhtä helposti. Totta kuitenkin on, että Afrikassa (ja monessa muussakin paikassa) on yhä liikaa totaalista kurjuutta.
Edellisistä aiheista kumpuaa monta suurta ja vaikeasti käsiteltävää asiaa; Afrikka, koko maailma, lapset ja nuoret, auttaminen, vapaaehtoistyö, … Tilastokeskuksen mukaan Suomessa vapaaehtoistyöhön osallistuvat paljon esimerkiksi yrittäjät ja hyvin koulutetut sekä urheilu- ja liikuntajärjestöt. Jälkimmäiset tekevät todella hyvää työtä osallistaessaan lapsia ja perheitä oman toimintansa ylläpitämiseen. Kokemukseni mukaan paino on sanalla ”oman”. Saman tilaston mukaan lasten ja nuorten vapaaehtoistyö on vähentynyt viime vuosina. Hälytyskellot!! Meillä aikuisilla ja vanhemmilla on valta siirtää lapsille mieletön määrä toimintamalleja, asenteita ja arvoja. Mitä oma sukupolveni on unohtanut ja miksi? Onko meillä kaikki liian hyvin? Sulkeeko jatkuva kiire silmät ympäröivältä maailmalta? Kuka minua auttaa hädän hetkellä? Olen tehnyt töitä vapaaehtoistyön koordinaattorina ja todennut, miten vaikea on houkutella ihmisiä mukaan toimintaan. Hatunnosto jokaiselle vapaaehtoistyöhön osallistuvalle!!
Kun tämä muiden syyllistämisosio on hoidettu, voinkin siirtyä pohtimaan omaa osallistumistani hyvinvoinnin lisäämiseen. Eipä juuri ole kehumista. Lahjoitan säännöllisesti pienen summan rahaa eri avustusjärjestöille ja kriisien kohdatessa näppäilen kätevästi puhelimella muutaman kympin avustuskohteeseen. Pois silmistä, pois mielestä, mutta hyvää tein! Ihan varmasti. Oma lapseni, jolla on jonkinlainen sisäänrakenettu halu auttaa ihan kaikkia, syyllistää minua liki päivittäin siitä, etten anna rahojamme hyväntekeväisyyteen, ”kun meillä on jo kaikkea”! Pelkään jokaista kohtaamista kadulla rahaa kerjäävän IHMISEN kanssa. ”Miksi et antanut? Se oli ehkä humalikko, mutta ei ne kaikki ole pahoja!”
Kapua 2019 Etiopia -matka on jo muutamassa kuukaudessa möyhinyt pääkoppaani melkoisesti. Lähdin mukaan monen vuoden harkinnan jälkeen. Mielessä mahtava matka upeissa maisemissa ja samalla mahdollisuus nähdä, miten apu kohtaa tarvitsijan. WinWin. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kapua on kuitenkin kovin paljon muutakin: 21 toisileen vierasta aikuista, erilaisin taustoin, kommunikointitavoin, energioin,…ympäri Suomenmaata. Eihän tämä olekaan pelkkä fyysinen matka kohteeseen ja kotiin mieli pullollaan ja kamera täynnä ihmisiä ja maisemia! Näyttäisi tulevan matka itseen ja kahteenkymmeneen kanssakulkijaan. Ja luultavasti aika moneen muuhunkin, kunhan perille päästään. Jo nyt on tehnyt vaikutuksen se, millaisiin asioihin ja ihmisiin Kapua-projektin myötä pääsee tutustumaan. Varmasti myös oman arjen huolet näyttäytyvät ihan eri valossa Kapua-vuoden lopussa.
Hyvän tekeminen näyttää lisäävän yhdessä tekemistä, ihmisiin ja itseen tutustumista, kummallisiin tilanteisiin ja paikkoihin joutumista. Tässä tapauksessa myös kunnon kohentumista. Hyvää oloa.
On kovin monta mahdolllsuutta auttaa ja samalla saada jotain uutta omaan elämään.
Siihen missä, miten ja ketä auttaa, ei pitäisi olla muilla huomauttamista.
Tärkeää on valita itselleen sopivin tapa.
Ja tärkeintä on auttaa!
