Ajatuksia matkan alkutaipaleelta

Olen toiminut Taksvärkillä vapaaehtoisena vuodesta 2017 alkaen ja monta kertaa huomioni kiinnittyi porukkaan, joka keräsi varoja kehitysyhteistyöhankkeisiin ja kapusi eri vuorten huipuille ympäri maailmaa. Kiinnostukseni heräsi ja tänä vuonna sitten hain ja pääsin mukaan Kapua-tiimiin keräämään varoja vammaisten ihmisten oikeuksia edistävään työhön. Mukana ovat minulle tuttu Taksvärkki ry sekä Kynnys ry ja Väestöliitto. Globaali solidaarisuus on entistäkin tärkeämpää maailmassa, jossa eriarvoisuus korostuu ja siksi onkin hienoa olla mukana edistämässä näiden kolmen järjestön työtä. Arvostan kyseisten järjestöjen toiminnassa erityisesti sitä, että kehitysyhteistyötä tehdään paikallisten toimijoiden ehdoilla ja heidän kanssaan yhteistyössä.

Kapuaan lähteminen on minulle haaste, jonka otan jännityksellä ja innolla vastaan. En ole tällä hetkellä kovin kokenut vuorien päälle kapuaja, mutta haluan oppia ja kokea lisää. Varainkeruu tässä mittakaavassa on minulle myös uusi kokemus. Olen saanut jo muilta kapuajilta ja konkareilta ideoita ja inspiraatiota, joita vähitellen toteuttaa. Haluan myös tehdä varainkeruuta mahdollisimman kestävällä tavalla, joten luvassa on paljon käytetyn tavaran myyntiä ja palvelujen tarjontaa. Lähipiirille tiedoksi, että joulusiivot on mahdollisuus hoitaa tänä vuonna Kapua-lahjoituksella!

Tapasimme juuri Kapua-tiimin kanssa ensimmäisen kerran livenä ja oli kiva tavata porukka ja tutustua heihin hieman paremmin. Tapaamisessa saimme myös koko matkaamme kuvaavan tehtävän. Meidän tuli yhteistyössä rakentaa vaahtokarkkeja ja spagettia käyttäen rakentaa mahdollisimman korkea torni. Oli mahtavaa huomata, kuinka me toisillemme vielä suhteellisen tuntemattomat ihmiset löysimme nopeasti omat roolimme tornin rakentamisessa. Minulta kysyttiin Kapua-haastattelussa, että mikä on vahvuuteni tiimin jäsenenä vuorilla vaeltaessa. Vastasin, että olen iloinen tsemppaaja ja kannustaja ja tämän roolin otin myös vaahtokarkkitornia rakentaessa. Tästä on hyvä jatkaa.