Maanantai aamu, matkamme neljäs päivä. Heräsimme aamulla varhain ja lähdimme bussilla kohti Midoa Väestöliiton tutustumiskohteeseen.
Matkustimme Nepalilaisella bussilla kuoppaisilla ja pölyävillä teillä noin neljän tunnin ajan ja katselimme maisemia ihmetellen Nepalilaista elämänmenoa. Vihdoin saavuimme Chitwanin luonnonsuoelualueelle ja kohtasimme puistonvartijoita vaan ei tiikereitä.
Etsiässämme lopullista määränpäätämme pysähdyimme alueen koulun eteen ja tapasimme joukon nuoria innostuneita oppilaita iältään kolme – 16 vuotta menoosa koluun. Iloisia nuoria, jotka aloittivat aamun koulun pihalla yhteisellä aamuvoimistelulla pillin puhalluksen säestämänä. Siinä oli mukana niin tytöt kuin pojat innokkaina. Koulu toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi sinne vaikka opettamaan joskus.
Ja sitten saavuimme määränpäähämme: Väestöliiton seksuaalivalistus terveyskohteeseeme. Saimme erittäin lämpimän vastaanoton. Meille kaikille annettiin kukkia ja saimme otsaamme punaisen merkin, tikan. Sen jälkeen siirryimme kuuntelemaan MPRC:n (Multi Purpose Resource Center) historiaa ja nykypäivää.
Lukuisista esittelijöistä joukosta nousi esille nuori mies Bishnu Subedi, jonka valtava innostuneisuus toiminnan hoitamiseen oli sliminnähden mukaansa tempaavaa.
Tilaisuuden jälkeen pääsimme kurkkaamaan paikan eri huoneisiin ja huomasimme kuinka pienistä asioista täällä ollaan kiitollisia. On tutkimuspöytä missä tutkia sen ei tarvitse olla viimeistä huutoa!
Päivän päätteeksi lähdimme lounaalle klinikan nuorten ja nuorten jotka ovat mukana avustamassa luonnonsuojelualueen salametsästystä ehkäisevässä toiminnassa. Lounas nautitiin viidakossa ja huomasimme kuinka nuoret ovat kaikkialla samanlaisia; mukaan raahattiin soittovälineet ja musiikka soitettin kovaäänisesti, tanssittiin ja otettiin kännyköillä selfieitä.
Huipennus koko päivälle vielä oli jalkapallo-ottelu Kapua vastaan nuoret! Ottelu oli paikka paikoin kiihkeää ja tunnelma sähköinen. Kapualaisten kasvojen väri alkoi muuttua enemmän ja enemmän punaisemmaksi ja hikisemmäksi. Lopulta ottelu päättyi nuorten voittoon, mutta kuten jalkapallojoukkueemme kokooja Petri sanoi; pääasia ei ole voitto vaan reilu peli. Nuoret palkittiin pelipaidoin ja viirein.
Ja kuten aina kaikki kiva loppuu aikanaan – niin meidänkin aika näiden nuorten kannssa ja suuntasimme kohti majapaikkaa ”onnellisina ja väsyneinä”.