Tänään torstaina oli viimeinen päivä kun tutustuimme Planin paikalliseen toimintaan Boliviassa La Pazin ympäristössä. Ajoimme bussilla parin-kolmen tunnin matkan päähän ja jälleen kerran saimme matkalla todistaa kuinka hullu paikallinen liikennekulttuuri tosiaan on. Tällä kertaa tilannetta selvittämään ei tarvittu poliisia, mutta hetkinen pullonkaularisteyksessä vierähti ennen kuin vastaantulevat machoilevat autoilijat antoivat tilaa ja lopettivat vastaantulevien kaistan käyttämisen.
Maaseudulla liikenne väheni huomattavasti, ilma oli raikasta ja maisemat laakeita. Horisontissa komeili lumihuippuinen vuorijono ja Kapuajat bongasivat matkan ratoksi eläimiä. Kotieläinten lisäksi lajisto on täällä kovin niukka. Tämän päivän keskuksemme oli edellisen päivän kohteita suurempi yksikkö, jossa sekä lapset että vanhemmat saavat tukea ja tärkeää oppia varhaiskasvatuksesta. Heti pihalla meitä vastassa on iloinen joukko kouluikäisiä lapsia.Alkuseremonioiden perusteella pystyi päättelemään, että olimme hyvin toivottuja vieraita ja tuloamme oli odotettu yhteisössä. Oli hauskaa joutua tällä kertaa itsekin kameroiden tulituksen kohteeksi. Saimme nähdä lasten hellyttävä laululeikkiesityksen ja kuulla yhteisön työstä. Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen on täällä erityisen tärkeässä roolissa ja lapsia pyritään ohjaamaan niin, että ei ole olemassa erikseen poikien ja tyttöjen juttuja. Ihan kuten meillä Suomessa. Myös itsetunnon kohottaminen ja itsensä rakastaminen tuli esille yhtenä tärkeänä pointtina, koska Boliviassa machokulttuurin vuoksi saatetaan ajatella että olet ”vain” nainen. Sen vuoksi saatat jäädä vaille koulutusta, arvostusta ja mm. ravitsemusta. Hienoa oli nähdä paikalla myös lasten isiä. Perinteinen malli on hiljakseen muuttumassa ja perheet alkavat pitämään yhtä arvokkaina molempia, tyttöjä ja poikia.
Projektin esittelyn jälkeen jaoimme yhdessä lounaan, joka koostui paikallisen perinteen mukaan useista eri perunalajikkeista, juustoista, quinoatortilloista ja muista maittavista herkuista. Sen jälkeen olikin aika siirtyä ulos leikkimään. Palloa pelattiin ja lapset hullaantuivat ilmapallotädin pyörittelemistä koirista. Nauru ja iloiset kiljahdukset raikasivat pihalla ja oli kiva nähdä että tytöt ja pojat leikkivät yhdessä samoja leikkejä. Aika pian tulikin aika jättää jäähyväiset ja luovuttaa Suomesta mukana tuodut tuliaiset. Nopeasta vierailusta huolimatta ehdimme päästä edes ihan pikkuisen sisälle näiden ihmisten elämään ja keskuksen toimintaan. Huomasin hymyileväni vielä pitkään bussissa.Matkalla takaisin kaupunkiin kävimme lounastamassa Titicaca-järven rannalla ja ehdimme hyvin illaksi sovittamaan vuoristovaellusta varten tarvittavia kampetta. Loppuilta kuuluukin erinäisten käytännön asioiden parissa ja mm. tavaroiden pakkaaminen merkeissä, koska aikaisin huomenaamulla vaihdamme lokaatiota. Cobacabana, täältä tullaan!
Mirjam Hyvönen
Upeita kokemuksia teillä! Lasten ilo kannattelee pitkään. Vastoinkäymisistä huolimatta kaikki menee eteen päin, kuten teidän matkakin. Toivottavasti pahimmat taudit on selätetty, ja pääsette toden teolla nauttimaan ja keräämään hienoja muistoja. Tsemppiä teille kaikille!
Hei kaikki Kapuajat !
Mukavaa lukea matkapiväkirjaanne. Ihan kuin itsekin olisi pikkuisen matkassa mukana. Pala Kapuaa ja Boliviaa
on tämän vuoden aikana tarttunut minunkin sisälle. Toivotan Teille terveyttä ja upeita uusia kokemuksia!
Erikoisterveiset Marja-Leenalle ! Tuula
antabuse elimite
azithromycin drug