Tajumulco, 4223 m

Osa 1. Torstain 11.4 2013 Lähestyminen ja leiriytyminen

Aamuvarhaisella retkikuntamme ahtautui Panajachelissa pikkubussiin ja lähestyminen kohti Tajumulcoa alkoi. Neljän päivän reissaamisen jälkeen kokemuksia on repussa jo sekä hyviä että vähemmän hyviä, joten tässä vaiheessa matkaa kapuajien jutunaiheet pyörivät vahvasti erilaisten ruumiintoimintojen ympärillä (hurttia huumoria unohtamatta). Mutta ei tässä sen enempää kaukomatkojen eksotiikasta.

Kuljetuksemme päättyi 3345 metrin korkeuteen, mistä varsinainen kapuamisemme alkoi. Ensimmäisen päivän tavoite, pääsy leiriin 4000 metrin korkeuteen, sujui askel askeleelta, omia tuntemuksia kuunnellen ja maisemista nautiskellen. Sään jumalatkin suosivat meitä. Aurinko paistoi vienon tuulenvireen säestyksellä.

Leiriin saavuimme, kukin omaa tahtiaan, hämärän koittaessa. Iltatoimia juhlisti näyttävä salamointi taivaanrannassa kirkkaan tähtitaivaan alla.

Osa 2. Perjantai 12.4.2013 Huippu päivä!

Kellon lyödessä viisi, retkikuntamme kömpi ulos makuupusseistaan kylmään aamuyöhön. Otsalamppujen loisteessa matkamme kohti Tajumulcon huippua alkoi. Viimeiset 223 metriä osoittautuivat koko kiipeilymatkan haastavimmiksi metreiksi. Edessä oli jyrkkää kivikkoa, jota oli helpompi kiivetä välillä käsiä käyttäen. Etapin puolivälissä aurinko alkoi nousta taivaanrannasta.

Seitsemän kapuajaa sekä Mama Kapua saavuttivat huipun hieman kuuden jälkeen. Aurinko ehti kiivetä horisontin takaa, kun nautimme maisemista ja ikuistimme hetkiä mieliimme ja kameroiden muistikorteille. Hieno hetki!

Huiputuksen jälkeen matkasta oli jäljellä vielä paluumarssi. Tiedossa oli lisää mahtavia maisemia ja auringonpaistetta.

Iltapäivästä ajoimme lepäämään Quetzaltenangoon, valmistautumaan tulevien päivien koitoksiin.