Kun oman elämän puitteet ovat kunnossa niin hyvän tekeminen on tutkitusti oikotie onneen. Viime syksynä eteeni pelmahti mahdollisuus kokeilla tätä käytännössä, joten lähdin rinta rottingilla ja monot ojossa mukaan Afrikan tyttöjen koulunkäyntiä edistävään hankkeeseen. Itseä motivoi myös mahdollisuus virittää oma kunto huippuunsa, koska projektin yhteydessä kiivetään Malawin korkeimmalle vuorelle.
Mutta mikä neuvoksi kun huumaavan alkuinnostuksen jälkeen kone alkaa yskiä? Ja oikotie onneen onkin välillä upottava suo, joka vain jatkuu ja jatkuu? Lisäksi motivaatio kuntoiluun on kesähelteillä yhtä helmeilevässä tilassa kuin päivän auringossa maannut kuplajuoma, jota ampiaiset ovat käyttäneet pisuaarinaan.
Vuosi on nyt puolessa, joten on hyvä hetki peilata kirkasotsaisen hyväntekijän ajatuksia todelliseen elämään ja tehdä pieni reality-check. Onko kunto korkealla, kirstu täynnä kilisevää ja onnellisuus haavissa?
- Hyvän tekeminen on palkitsevaa ja kassan kilinä suorastaan addiktoivaa kun tahtipuikkoja heiluttaa itseä suurempi missio. Välillä kuitenkin tuntuu, että kaivaisin mieluummin vaikka silmät päästäni kuin pyytäisin enää lahjoitusta keneltäkään. Tai maanittelisin osallistumaan yhteen monituisista kissanristiäisistä, joita olen suurella innolla pystyttänyt.
Olisiko tarvetta kätevälle kestokassille, tai pääsetkö kesäbileisiin, kuulen itseni kysyvän about sadannen kerran toiveikkaana. Vedän vesiperän. Jään nuolemaan näppejäni ja päätän lohduttaa itseäni lasillisella skumppaa. - Projekti huipentuu vuorelle kapuamiseen, joten hyvän mielen sivutuotteena syntyy huippukunto. Suunnitelma näyttää edelleen mainiolta ruutupaperille kirjattuna.
Matkaan on nyt 50 päivää. Tässä vaiheessa minun piti olla vähintään 10 kiloa kevyempi ja kirmata ylös Malminkartanon portaita virtaviivaisena trikoot vinkuen ja hymy korvissa. Todellisuudessa edelleen hengästyttää ja mahamakkara on tiellä kun laitan kenkiä jalkaan. Aviomies muistuttaa, että maailma on muuttunut. Valkoisia ihmisiä ei enää kanneta vuoren huipulle. Otan toisen lasillisen skumppaa. - Näin ylevän projektin myötä muutun paremmaksi ihmiseksi ja osaan nauttia pienistä asioista. Muistan lukeneeni, että ihmisen suuruus mitataan juuri siinä, kuinka pienet asiat pistävät kupin nurin. Huomaan olevani pinna kireällä kun joku nilkki yrittää kiilata ohi kassajonossa eikä asiakaspalvelija taaskaan osannut pahoitella tekemäänsä virhettä. Mikä moukka. Suututtaa, etten olekaan jalostunut ihmisenä. Otan huikan suoraan pullosta.
Istun laiturin nokassa ja liottelen varpaitani laskevan auringon kuumottaessa kasvoillani. Mieli on yllättävän kevyt kun ruumis on ravittu. Skumppapullon viimeistä tilkkaa on turha jättää aurinkoon latistumaan.
Motivaation aallonpohja alkaa taittua. Huomaan pohtivani laittaisinko vielä muutaman yksityisviestin tutuille tulevista kesäbileistä. Samalla voisi promota myös kestokasseja. Päätän aloittaa hurjan loppukirin myös kuntoilussa. Heti huomenna. Olenhan matkalla huipulle ja Malawin tytöt tarvitsevat minua.
Tule mukaan kesän kuumimpiin bileisiin lauantaina 18.8. ja bailataan yhdessä tyttö kouluun! Lisätietoa tapahtumasta tästä.
Tämä on niin hyvä ja realistinen kuvaus, joka saa hymyn mieleen. Maailmanparantaja-varajeesus-syndrooma tuo omat mielen moskatkin pinnalle. Silti tiellä on hyvä jatkaa, kun huomaa, että itse auttajana pitävä tuleekin autetuksi. Yhdessä maailmaa jakaen. Valoisaa matkaa Malawiin!
Kiitos kivasta kommentista Ulla! Kyllä tällainen projekti tosiaan karsii turhat luulot, mutta on ollut kyllä aivan mieletön elämys ja Malawin matka oli kaikkiaan aivan ainutlaatuinen kokemus. Hyvää jatkoa!